Perjantai-iltana ruoanlaitto- jne velvollisuuksien jälkeen pukeuduin huolellisesti, koska torstain salitreeni tuntui edelleen mukavasti alaselässä. Otin käyttöön erään vanhemmanpuoleisen kerrastonpaidan, jonka helma ulottuu takapuolen yli, ja lisäksi tietenkin pitkät kalsarit ja vielä toisen paidan. Juoksutakiksi valitsin niinikään vanhempaa mallistoa, jossa oli myös pituutta riittävästi. Yritän nyt tällä tavalla välttää enemmät noidannuolet yms jumit, joita kylmyys ja veto jonkin verran kaiketi provosoivat, etenkin valmiiksi ärsytetyissä lihaksissa.
Lähdin hölköttelemään kohti Malmia. Starttihetkellä oli vielä hiukan kajoa taivaanrannassa, mutta pian pimeys jo laskeutui lumisen maiseman ylle. Jolkottelin taivaan pilviä ihmetellen Malminraittia pitkin lentokentän nurkille ja käännyin sieltä Tapanilaan. Vanhan Tuusulantien kohdalla käännyin kohti Tammistoa ja Haltialaa. Juoksu sujui hyvin, tahti oli sopivan kevyt ja tiet tällä kertaa hyvin aurattu. Haltialassa tuumasin, kääntyisinkö Kuninkaantammentielle ja jatkaisin vielä Pirkkolaan, mutta päätin säästää sen lauantaille.
Jolkottelin sinisenä pimeydessä hohtavien lumisten peltojen poikki Paloheinään. Tunnelma peltoaukealla oli aavemainen. Muutama myöhäinen varis lenteli äänettömästi taivaanrannan yläpuolella, eikä yhtään lenkkeilijöitä minun lisäkseni ollut eksynyt niille seuduille. Ei juurikaan tuullut ja lumi narskui askelteni alla. Vantaan rannassa näin muutaman hiihtelijän. Tie oli aurattu siten, että hangen mahtavuus tuli hyvin esiin: lunta oli pellon peitteenä hyvinkin minua lonkkaan asti ulottuva kerros.
Kotiin saavuin tältä arviolta kahden tunnin ja vartin mittaiselta lenkiltä nälkäisenä ja hieman viluisena, mutta raikastuneena ja tuulettunein mielin.
Tänään pääsin liikkeelle vasta puolenpäivän aikaan. Suuntasin samalle reitille kuin eilen, tarkoituksenani jatkaa Kuninkaantammentietä ja Haltiapolkua pitkin Pirkkolaan ja sieltä kotiin. Toisin kävi. Jolkottelin arboretumin portille asti vain havaitakseni, että vauhdikkuudestaan lumoutuneet välineurheilijat olivat tehneet sinne johtavasta Kuninkaantammentiestä itselleen ralliradan, jota pitkin kaahasivat citymaastureillaan jalankulkijoista piittaamatta, jotta ehtisivät kiireesti rentoutumaan laduilleen, joita varten kaikki Keskuspuiston väylät on nähtävästi nyt varattu.
No, kulahtaneita lenkkivaatteitani ja matalaa menoani välineurheilijoiden hienojen asukokonaisuuksien ja lennokkaan sivakoinnin rinnalla häpeillen käännyin takaisin. Henkeni kaupalla onnistuin palaamaan Vantaan rantaan, josta jatkoin jälleen peltojen yli Paloheinään ja sieltä eilisiä jälkiäni takaisin kotiin. Muutamat lisäkilometrit tuosta seikkailusta sentään tuli. Pilvipeite rakoili peltoa ylittäessäni sen verran, että sain hetken verran nauttia hankien kimalluksesta. Kaksi tuntia ja viitisenkymmentä minuuttia sain kulumaan päivän ulkoiluun.
Sunnuntai menee osaksi kummityttöä juhliessa, mutta saatan ennättää vielä pienelle hölkälle ennen saunaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.