Palautuminen Ponnenjärven reissusta on lähtenyt hyvin käyntiin. Maanantai-iltana otin hieromakoukkuni ja rusikoin lonkankoukistajia, reisiä ja pohkeita telkkaria tuijotellessa. Pahimmat kivettymät pehmenivät lopullisesti kun kaiken päätteeksi vielä venyttelin pitkään ja rauhallisesti koivet, selän ja käsivarret takaisin omille paikoilleen.

Eilen tiistaina suoritin perinteisen itsenipalkitsemisseremonian Jumbon Stadiumissa. Tapanani on kaikkien pitkien (eli käytännössä yli 100 km:n suoritusten) jälkeen lahjoittaa itselleni juoksuvarusteita. Tällä kertaa ostin lenkkitossut. Ponnenjärvellä kävi selväksi, että käyttämästäni kolmikosta vanhin pari on tullut tiensä päähän ja pääsee ansaituille eläkepäiville seisoskelu- ja pihatyölenkkariksi. Uudesta parista tulee nyt tiennäyttäjä.

Uudenuutukaiset Nimbukset näyttivät niin houkuttelevilta, että en kerta kaikkiaan voinut olla heti koeajamatta niitä. Vielä iltamyöhällä, kun lämpötilakin laski sopivasti 20 asteen tuntumaan, vaihdoin lenkkikamppeet ja lähdin pienelle palauttavalle.  

Suuntasin Tapanilaan. Arvelin, että siellä päin kukkisivat jo puut. Hölköttelin tunnustellen T-lenkille vastapäivään ilman suurempaa etukäteissuunnitelmaa. Matkan pituus saisi selvitä sitä mukaa kuin askelia kertyisi. 

Linnunlaulua riitti, mutta siitä huolimatta pistin radion soimaan. Sielu kaipasi rytmimusiikkia. Pukinmäenkaarella näin ensimmäiset kukkivat tuomet. Hölköttelin eteenpäin nuuhkien niiden makeaa tuoksua ja nautiskellen musiikista ja  illan pehmeästä lämmöstä, ja kuinka ollakaan, tiettyyn risteykseen saavuttuani Nimbukset kuljettivat minua T1:lle. 

Pidin tasaista ja helpon tuntuista vauhtia, eikä mihinkään sattunut eikä väsymys yllättänyt. Tapanilan pihoilla kevät oli jo muuttumassa kesäksi ja silmänruokaa riitti molemmin puolin tietä. Hyvästi talven ja kevään ankeus ja paljaus, tervetuloa kesän tuoreus ja vehreys!

 

Ja vielä yksi superiloinen ultrauutinen:

Suomen joukkue 24 tunnin ultrajuoksun MM-kisoissa Brivessä Ranskassa tuotti totisesti aihetta ylpeyteen. Kisa juostiin 13. - 14.5.2010 runsaan kilometrin mittaisella tiereitillä. Koko joukkue teki henkilökohtaisen ennätyksensä ja sen lisäksi tehtailtiin sekä uusi naisten tiereittien SE Outi Siimeksen juostua 213.699 km, että miesten SE Janne Klasilan juostua 240.742 km. Kaikki miesedustajat juoksivat yli 200 km:n tuloksen ja peräti kolme juoksijaa yli 230 km. Naisten joukkue ylsi kaiken lisäksi EM-pronssille joukkuekisassa. Erinomaisen onnistunut kisa suomalaisille. Vielä kerran lämpimät onnittelut!

Kisan jännittävään kulkuun voi tarkemmin tutustua täällä (sori linkitys ei jostain syystä onnistunut) : http://www.seponkotisivut.com/vb/showthread.php?t=17906