Yhtä merkittävää kuin treenaaminen on treenaamisesta jauhaminen. Toisinaan jälkimmäinen on jopa merkittävämpää. Minäkin kirjoittelen näistä omituisista, epäsäännöllisistä ja roskakilometreillä kyllästetyistä ulkoiluistani aivan kuin ne olisivat jotain oikeita treenejä. Mutta sormiharjoittelusta ne varsin hyvin käyvät, jos ja kun on kuitenkin tarve jotain itsestään ilmaista. 

Kunto on tämän kevään harjoitteluissa varmaan jonkin verran päässyt kasvamaan. Etenemisvauhdit eivät ole mitenkään olennaisesti kasvaneet, jos eivät taantuneetkaan. Kävelypätkiä on yhä vähemmän, tosin viime päivien äkisti lämmenneillä keleillä olen suonut itselleni huilihetkiä kaikkein paahteisimmilla pätkillä.

On todettava, että heikoksi päässyt peruskestävyys ja lihasvoima eivät tällä iällä palaudu enää kovin helposti sille tasolle, jolta romahdus lumivyöryn kaltaisena ilmiönä käynnistyi. Samoin jokainen pitkän liikkumattomuuden aikana vääjäämättömästi kertynyt kilo vaatii poistuakseen kahta enemmän työtä. Sitä työtä taas on vaikea kyetä tekemään tarpeeksi, jos kehossa ei ole yhtään kestävyyttä eikä voimaa. Kunnon kohotus vaatii siis aikaa, kärsivällisyyttä ja hyvää motivaatiota. 

Motivaatio-ongelmia on ollut viime aikoina. Yhtäältä tietenkin kaipaan hyväkuntoisena tehtyjä helppoja, pitkiä ja rentouttavia lenkkejä. Toisaalta siihen tilaan pääseminen, joissa pitkien lenkkien helppoudesta saa nauttia, vaatii runsaasti työtä ja yrittämistä. Erityisesti säännöllistä tekemistä. Juuri säännöllisyyttä minun on ollut vaikeata saavuttaa, vaikka kohtalaisen hyvän 3-4 liikuntakerran viikkorytmin olen onnistunut kehittämään kaikkien ajankäyttöongelmien keskelläkin. On ollut vaikea luoda nousujohteisuutta, kun määrät ja tehot ovat määräytyneet enemmän mielitekojen kuin harkinnan mukaan. On tuntunut turhalta edes yrittää piiskata kiitolaukkaan vanhaa kaakkia, jota metukkatehtaalla kenties jo odotellaan. 

Ehkä olen kuitenkin alitajuisesti varautunut tähän kaikkeen, koska olen vähitellen uusinut juoksuvarusteitani. Siis jo ennen kuin tiesin kesäkuun alussa toteutettavasta operaatiosta. MInulla oli kuitenkin aavistukseni. Kerroin jo kenkäkokeiluistani, ja lisäksi olen hankkinut uuden poppikoneen ja tänään viimeksi investoin uusiin, nappimallisia mukavampiin kuulokkeisiin. Joitakin vaatevarusteita olen myös hankkinut. Ehkä olen tiedostamattani arvannut, että kun operaation jälkeen (ehkä joskus heinäkuulla) pääsen taas rajoituksetta lenkkeilemään, on liikkeelle lähdöstä tehtävä houkuttelevaa. Vaikka en varsinaisena mittari- tai varusteniilona ole itseäni koskaan pitänyt, on lenkkeily siisteissä ja ehjissä vaatteissa ja hyvin toimivilla oheislaitteilla avustettuna aina ollut minusta mukavaa. Kaiken kruunaisi sopivasti asetettu tavoite, kenties jopa ultrakisa, mutta niihin on palattava vasta paljon myöhemmin.