Viikonloppu hurahti jälleen jalkapallokentän laidalla sekä muissa arkisissa askareissa. Malmin lentonäytöstä piti mennä katsomaan lauantaina, mutta suunnitelmat sotkeutuivat kuin paraskin tappura, ja päädyin lopulta itsekseni hölkkäilemään kenttää kiertävällä kuntoradalle ja tiirailemaan puiden välistä noita mainioita lentopelejä. Kovin nopeatempoinen ei esitys ollut. Kierrokseeni kului ehkä puolisen tuntia, ja ehdin nähdä parin helikopterin laskeutumisen, yhden hävittäjän näköisen taitolentoesityksen sekä kuulla ehkä kahden tai kolmen muun lentokoneen jylisevän puunlatvojen yläpuolella. Varasuunnitelmani oli lähteä katsomaan menoa HCM:llä, mutta siihen ei aika olisi riittänyt, kun lenkkiin jäi käytettäväksi vain vajaat pari tuntia.
Sitä edellisen lenkin hölköttelin torstaina, kun palasin rantareittiä töistä kotiin. Perjantaina vietin huilipäivää.
Näyttäisi siltä, että toistaiseksi lonkan kannalta paras lenkkitiheys olisi juoksua vain joka toinen päivä. Siten saan olla täysin kivuton ja särytön. Välipäivinä voin tehdä muuta, esim kävellä ja/tai pyöräillä. Päivittäisiä lenkkejäkin olen kokeillut, mutta seurauksena on turhan usein ollut pientä jomotusta, jota ei siis periaatteessa saisi lainkaan ilmaantua. Niinpä elokuun loppu ja ehkä syyskuukin menkööt tällä laiskanpulskealla rytmillä. Eli jos vähänkin tuntemuksia tulee tuohon reiden tai lonkan tienoille, "rangaistuksena" on lepopäivä. Juoksu on kyllä tosi hauskaa aina tuoreilla jaloilla, jos jotain hyvää on tilanteesta löydettävä. Toinen hyvä puoli näyttäisi olevan, että voin kerralla juosta hieman pidempään. Tai vaihtoehtoisesti voin juosta hieman lujempaa.
Tänään kipittelin aamulla lyhyttä reittiä töihin. Oli hieno ulkoiluilma - aurinko paistoi ja tuuli raikkaasti.
Lämpimät onnitteluni kaikille Helsinki City Marathonilla urakoineille!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.