No niin, tulipa taas saateltua juoksijat maaliin.

Kisapäivä valkeni kauniina ja tyynenä ja varsin viileänä. Hellepäivää ei ollut tiedossa, mikä oli hyvä asia. Huono asia oli, että päätäni särki ikävällä tavalla.

Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin ja perustimme huoltopisteen tuttuun kohtaan. Juoksijoita saapui yksi kerrallaan paikalle, kuka hermostuneena, kuka iloisena, kuka jännityksestä jäykkänä. Meillä on kaikilla omat tapamme valmistautua pitkään kisaan, ja fiilikset ovat sen mukaiset.

Hieman ennen lähtökäskyä siirryimme starttialueelle. Siihen asti jutustelimme mukavia muiden huoltopisteellemme kerääntyneiden kisailijoiden kanssa. Tunnelma oli siinä vaiheessa jo pääasiassa varsin rento ja vapautunut. Paluuta ei enää ollut, olimme kaikki valmiit lähtemään baanalle kokeilemaan rajojamme. Lähdin matkaan ilman kelloja ja mittareita, koska tavoitteenani oli vain maaliinpääsy, johon arvelin saavani väliaikatietoja kisan järjestäjiltä tarvittavan määrän.

Löysin varsin nopeasti sopivan askelrytmin. Vauhtini oli todella hidas, vaikka pidin aluksi kävelytauon vain sen pienen nyppylän kohdalla. En laskenut kierroksia enkä miettinyt ajan kulua, keskityin vain etenemiseen. Kuuntelin musiikkia. Groovelta tuli tilanteeseen sopivaa rauhallista soitantaa. Etenin maratonin verran hieman yli viiden tunnin ajassa (käsittääkseni), mistä yllätyin hieman. Olin varma, että saisin tuhrattua vähintään kuusi tuntia. Sen jälkeen meno jatkui samaa tahtia, 60 km:n kohdalla kierroslaskijani tiedotti taas tilanteestani. Siinä vaiheessa olin ollut liikkeellä kahdeksisen tuntia. Meno tuntui yhä kohtalaisen hyvältä. Hieman tunsin väsymystä muualla paitsi jaloissani, jotka toimivat todella moitteettomasti. Yritin silti syödä ja juoda tasaisesti. Pikkuharmeina mainittakoon, että vatsassa lotisi ja yläkroppa tuntui kiristyvän, ilmeisesti hitaan vauhdin takia. Otin pari suolatablettia ja magnesiumia aamupäivän ja päivän aikana ja niistä tuntui olevan jonkin verran apua.  Päätäni särki sitkeästi, joten taivuin ottamaan myös särkylääkkeen, joka onneksi auttoi myös.

Seitsemänkympin kriisi iski voimalla ja varoittamatta. Yhden kierroksen aikana aloin tuntea voimakasta pahoinvointia, joka ei hellittänyt millään. Pysähdyin huoltopisteelle, istuin vähän aikaa aloillani ja yritin nauttia juomia ja hieman cashew-pähkinöitä. Lähdin taas liikkeelle ja silloin se alkoi. Kaikki tuli ylös. Kärvistelyä jatkui noin 15 kilometrin ajan, jonka mittaan en pystynyt juoksemaan kuin lyhyitä pätkiä. Joka kerta kun kiihdytin vauhdin juoksuksi, vatsa kääntyi ympäri. Siispä kävelin.

Oloani helpotti huomattavasti, kun huoltajina meitä kisailijoita tukeneet Santta ja Peppi lähtivät kumpikin kertaalleen kiertämään reittiä kanssani. Pieni jutustelu ja rauhallinen kävely tekivät tehtävänsä. Kiitos teille arvon naiset vielä kerran, pelastitte minut!! Lisäksi monet kanssajuoksijat jäivät hetkeksi tsemppaamaan minua, ilmeisesti olemuksestani loisti jo kilometrin päähän, että vaikeuksia on. Eli kiitokset myös kaikille teille!! 

Oloni koheni vähitellen. Kehossani alkanut kapina oli ohi. Olin kuitenkin oksentelusta päässyt hieman kuivumaan, minua vilutti ja kieleni oli kuin hiekkapaperia. Rupesin "totuttamaan" vatsaa taas ottamaan vastaan juomaa. Otin parin kolmen kierroksen ajan aina järjestäjien huoltopisteen ohittaessani mukaani pari mukillista vettä. Otin kulauksen ja pyörittelin vettä suussani jonkin aikaa ja sylkäisin pois. Nielaisin vain sen muutaman millilitran mitä jäi kielen päälle. Vähitellen vesi alkoi pysyä sisälläni. Vaihdoin veden kokikseen. Lipittelin pieniä kulauksia kävellessäni, lopulta sain alas peräti puoli litraa kokista.

Oloni parani hetki hetkeltä, niin että kun jäljellä oli noin kahdeksan kierrosta, pystyin taas juoksemaan, ensin lyhyitä pätkiä, mutta vähitellen jo kokonaisia kierroksia. Vauhti ei huimannut päätä, mutta meno oli selkeästi kävelyä joutuisampaa.

Hölköttelin illan jo pimetessä yksinäistä taivaltani. Mukana kisassa olivat minun lisäkseni enää kaksi naisten sarjan osalllistujaa, jotka olivat kolme kierrosta minua edellä, sekä miesten sarjasta nuorimies, jota onnistuin tavoittamaan siten, että hän lähti viimeiselle kierrokselle vain hieman ennen minua. Viimeiselle kierrokselle seurakseni lähti eräs komea herrasmies, jota täten kiitän matkaseurasta lämpimästi, sekä myös napakasta onnitteluhalauksesta maalissa. Kiitokset uskolliselle kierroslaskijalleni! Kiitokset Santalle ja Pepille, jotka odottelitte minua maaliin niin pitkään! Kiitokset ja terveiset Sylville kannustuksestasi!

Olin kisan viimeinen maaliintulija ja aikani oli hieman yli 14 tuntia. Vauhtini oli ennen romahdusta niin hyvä ja tasainen, että jos olisin saanut jatkaa ilman vaikeuksia, olisin saattanut olla maalissa jo tuntia aiemmin, mutta tätä tämä ultrailu on.  Yhtä hyvin voin ajatella, että jos olisin ollut paremmin treenatussa kunnossa, noita pahoinvointeja ei olisi ilmaantunut. Joka tapauksessa paransin ennätystäni noin 50 minuutilla.

Tänään jalat ovat oikeastaan varsin vetreässä kunnossa. Varpaissa ei ole mitään ongelmia, yläkroppa on hartioiden ja niskan alueelta hieman jäykän ja aran tuntuinen, mutta sekin helpottanee lähipäivinä. Nälkäinen olen kuin susi, ja vettä, vichyä ja mehua tekee mieli pitää jatkuvasti käsillä.

Kaiken kaikkiaan voinen siis olla jossain määrin tyytyväinen tämänkertaiseen rämpimiseeni. Erityisen tyytyväinen olen ensinnäkin siitä, että jalkani ovat täysin kunnossa, ja toiseksikin siitä, että pääsin yli vaikeuksistani. Jälkimmäinen on pitkille ultrille harjoittelun kannalta loistava asia.

Onnittelut kaikille kisassa mukana olleille, erityisesti naisten sarjan voittajalle hannalle sekä OutiK:lle, joka teki omanlaisensa ennätyksen: hän on kaikkien aikojen nuorin kisassa maaliin päässyt nainen. Keskeytyksiä tuli tänä vuonna käsittääkseni kohtalaisen monia, tsempit teille, jotka ette tällä kertaa jaksaneet maaliin asti.

Ensi vuonna tavataan taas Paloheinässä. Enää kaksi kärsimystä ennen arvonimeä.

 

P.S. Puhelimeni hajosi kun yritin kisan jälkeen lukea joitakin saamiani tekstiviestejä, eli jos en ole vastannut, syy on tämä. Nyt minulla on uusi puhelin käytössäni.