Eilen oma opettajamme oli sairaana, joten yhdistimme voimat taekwondo-ryhmän kanssa ja pidimme yhteistreenit heidän opettajansa johdolla.

Olikin mielenkiintoista nähdä miten kahden korealaisen lajin harrastajat pärjäävät keskenään. Ihan hauskaahan siitä tuli. Harjoittelimme kuntopainotteisesti, eli lämmittelyt olivat vauhdikkaat ja rankat (minä luuseri tosin jouduin taas jättämään osan liikkeistä tekemättä). Treenasimme nyrkkeilyhanskoilla lyöntejä ja lyönti-potku-yhdistelmiä. Otimme kevyesti osumiakin.

Jaa, no yksi osuma tuli vähän turhan lujaa. Lopuksi oli kaksi kolmen minuutin erää mattopainia. Jälkimmäisen erän ajaksi kajahti käsky vaihtaa paria. Aloitimme parini kanssa painin oikein hienosti, ja siinä tuoksinassa kaverin polvi kolahti silmäkulmaani. Kipua ei juuri tuntunut, joten jatkoimme vääntöä, kunnes satuin näkemään naamani salin seinässä olevasta peilistä - silmäni yläpuolella kasvoi iso, punainen luumu. Parini säikähti niin, että lopetimme treenin siihen paikkaan. Ja tietenkin itsekin halusin hoitaa vamman mahdollisimman pian. Salilla ei ole jäätä, mutta onneksi ulkona sitä on mielin määrin. Hain pieneen muovipussiin kourallisen lunta ja painelin lopputreenien ajan silmäkulmaani.

Sain opettajalta lempeän saarnan varovaisuudesta ja opettajan ohjeiden kuuntelusta. Ymmärsihän hän, että kyseessä oli vahinko.

Tänään väritys on iloisen violetti. Turvotus on hieman painunut, mutta väriä taitaa tulla vielä lisää. Näissä kuvioissa joskus sattuu ja tapahtuu, ei mahda mitään. Aamulla kuitenkin kävelin tavallisen aamulenkkini. Vastaantulijoiden ilmeet olivat huikeat.