Nyt tuntuu siltä että on kirjoitettava muutama sana Masokistin Unelmaan valmistautumisesta/varustautumisesta. Ehkä saan tämän sotaan valmistautuvaa muurahaispesää muistuttavan ajatusrakennelmani jotenkin paikoilleen.

Henkistä puolta lähden hoitamaan "etelän leirille", eli sunnuntaina otan lapseni ja lenkkikamppeeni ja ajelen junalla Suomen eteläisimmän kärjen merimaisemiin etsimään johdatusta sekä keskittymään tulevaan koitokseen. Päädyin poistumaan kotimaisemista koska juuri tällä hetkellä kaikki ympärilläni oleva tuntuu liian ahtaalta. Ajatukset pyörivät liikaa yhden ja saman Asian ympärillä. On saatava etäisyyttä Asiaan jotta pystyn aikanaan kohtaamaan sen, on etsittävä lähestymiskulmaa, on suunniteltava kuinka tartun toimeen. On kehitettävä uskoa, toivoa ja rohkeutta. Ehkä aavalle, aurinkoiselle merelle tuijottelu lämpimällä hiekkarannalla tuottaa vastauksia kysymyksiini, ja myös kysymyksiä vastauksiini. Ainakin se tuo tilan tuntua. Tai ehkä myrskyävä, kuohuva meri ja tuulta ja sadetta vastaan kamppailu herättävät joitakin kadottamiani voimantunteita, taistelutahtoa.

Vaatetuksen suhteen olen varsin varma. Ostin hiljattain uuden paidan, se on oikeastaan jonkinlainen pelipaita mutta sen paras ominaisuus on, ettei se ensinnäkään helposti kastu, ja jos kastuu esim hikoilun myötä, se ei muutu painavaksi. Jalkaan vedän polvipituiset trikoot jos ei ole aivan hirveä helle, jolloin taas pikkumustilla on käyttöä. Pidemmät pöksyt otan joka tapauksessa mukaan. Ja vaihtopaidat, joista toinen on todennäköisesti lyhythihainen T-paita ja toinen pitkähihainen. Iltaa kohden saattaa viilentyä ja ötökätkin aktivoitua. Väsymys tuottaa todennäköisesti viluisaa oloa.

Juoksujalkineiden on tietenkin oltava täsmälleen sopivat. Otan mukaani kaikki kolme käytössäni olevaa paria. Kenkien vaihtaminen voi olla jossain vaiheessa hyvä ratkaisu. Rasituksessa jalat turpoavat ja askellus voi muuttua dramaattisesti. Ja voi olla että joudun kävelemään välillä pidempiäkin rupeamia.

Ehkä tärkein varustelukysymys on ravinto. Olen hahmotellut kokeiluin talven ja kevään harjoituslenkeillä tällä matkalla toivottavasti toimivaa evästystä. Sen sisältö on yksinkertainen: keitettyä riisiä, taloussuklaata ja perunalastuja. Niistä saan lyhyesti kerrottuna hiilihydraatteja ja suolaa, sekä myös rasvaa jonkin verran. Sitäkin kuulemma hiukan tarvitaan. Kasviperäiset rasvat tuntuvat muuttuvan energiaksi minun systeemissäni suhteellisen sujuvasti. Maitotuotteet ovat liian epävarmoja jotta niitä nyt käyttäisin. On myös huolehdittava siitä että vatsa ei pääse täysin tyhjenemään. Kuituja ei juoksun aikana kuluttamissani eväissä saisi kuitenkaan liiemmin olla - ne tuottavat vaivoja.

Pakkaan riisin paperisiin muffinsvuokiin. Niitä on helppoa napata lennossa mukaansa pari kolmekin ja syödä kävelytaukojen aikana. Suklaat ja sipsit annostelen kertakäyttömukeihin. Saamieni neuvojen mukaan kesken matkan ei kannata juurikaan pysähdellä eikä istahdella, jollei ole aivan pakko. Pysähtymisestä saattaa olla seurauksena pahanlaatuinen lihasjumi. Liikkeellä on pysyttävä mahdollisuuksien mukaan.

Juomapuoli on yhtä tärkeä, jollei tärkeämpi, jos sää on helteinen. Otan mukaan runsaasti vettä sekä Puhti-urheilujuomaa, johon sekoitan maltoa. Sekoitussuhteesta en vielä oikein tarkkaan tiedä, mutta todennäköisesti en tee pelkästään laihahkoa Puhti-liuosta, kuten alun perin suunnittelin, vaan lisäksi vähän väkevämmän juoman, jotta voin tarpeen mukaan vaihdella. Laihempaan liuokseen sekoitan vähemmän maltoa kuin väkevään. Olen melkein varma, että jossain vaiheessa matkaa maistuu myös kokis pieninä annoksina. Ja vaikka joka paikassa kehotetaan välttämään kokeiluja enää tässä vaiheessa, harkitsen myös jääteen käyttöä. Juomat päätyvät limsapulloihin, olen tottunut juomaan niistä. Juomavyön jätän pois koska kierros on niin lyhyt, että tankkaus on mahdollista lähes aina kun siltä tuntuu.

Riisiin päädyin kokeilujen kautta, mutta oikeastaan ihan ensimmäinen ajatukseni sen käytöstä pitkillä juoksumatkoilla syntyi, kun etsiessäni korviketta urheilujuomille mietin, miten raskaissa olosuhteissa työskentelevät ihmiset huolehtivat ravinnonsaannista. Jostain syystä tulin ajatelleeksi riisipeltoa. Kuumuudesta väreilevää, upottavan mutaista ja raskaskulkuista riisipeltoa, jolla viljelijät tekevät hikistä työtään, kantavat, kiskovat, kumartelevat ja kykkivät. Mietin miten he oikein jaksavat, millä eväillä. Riisipeltoja on kaikkialla maailmassa, mutta tässä mielikuvassani oltiin jossain Vietnamissa, luulisin. Totesin lapsellisesti, että hehän syövät tietenkin paljon riisiä. Tuosta toteamuksesta ajatus sitten lähti etenemään.

Riisi on hyvin ravitsevaa, tärkkelyspitoista ravintoa. Siksi sitä pidetään jopa lihottavana. Se on kuitenkin helposti sulavaa. Riisi muuntautuu vaikka minkälaisiksi ruoiksi, mutta sitä voi syödä myös sellaisenaan, niin kuin monin paikoin joudutaan varmasti pakon edessä tekemään, kun muutakaan ei ole. Päädyin monien vaiheiden kautta ajatukseen, että miljoonat ihmiset maailmassa tekevät pitkiä päiviä fyysisesti raskasta työtä pelkän riisin voimalla. Kuinka sitten tällainen pehmeänpulskea, pohjoismaalainen rouva ei pärjäisi muutamaa tuntia samalla ruoka-aineella. Kokeilu sitten vahvisti asian, eli riisi on ainakin minulle sopiva eväs pitkille juoksulenkeille.

Huoah. Kaikenlaista ihmeellistä on mielessäni tämän lisäksi pyörinyt, mutta riittäköön ajatusten selvittely toistaiseksi. Ehkä tärkeintä on kuitenkin suunnistuksen tuoretta maailmanmestaria vapaasti mutta vilpittömästi mukaellen: aion nauttia tästä satasesta enemmän kuin aiemmista satasista. :)