Sääennustus toteutui pääkaupunkiseudulla aika tarkkaan. Pyry alkoi iltapäivällä puolenpäivän jälkeen ja loppui neljän ruuhkan tienoilla. Kotimatkani kesti tasan tunnin. Juosten olisin päässyt yhtä nopeasti lyhyintä reittiä pitkin.

No, juoksemaan en toki lähtenyt tuohon säähän. Tai ei tuuli ja sade mitään, mutta liukas sohjo on liian onnettomuusaltis alusta nyt kun haluan pitää itseni mahdollisimman ehjänä niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Kotiin tultuani laitoin ruoat ja otin pienet nokoset. Heräsin kun a-mies soitti Etelä-Afrikasta ja kertoi, että kuuma on. Oli käynyt Hyväntoivonniemen kärjessä ja siellä oli tuullut niin kovaa ettei sellaisesta tuulesta ole täällä taidettu edes kuulla. Kaikki on niin suhteellista.

Vaihdoin heti puhelun jälkeen lenkkikamat, vannotin lapset käyttäytymään ihmisiksi ja lähdin sauvakävelemään. Tiet olivat vähintäänkin epämääräisessä kunnossa: paikoin oli paljasta asfalttia, paikoin 15 senttiä lunta ja sohjoa, paikoin silkkaa iljannetta. Pari kertaa vaihdoin asfalttitassut ja otin taas pois, mutta lopulta painelin sauvat iloisesti kilkaten sen enempää alustan laadusta piittaamatta eteenpäin. Sää oli poutainen ja lämpöä pari astetta. Mukiinmenevä keli siis muutoin.

Kiersin T1:n ja aikaa kului kokonaista kaksi tuntia. Ajoittain eteneminen oli todella hidasta, olen ruvennut vanhemmiten jostain syystä pelkäämään liukastumista, näen suorastaan kauhu-unia siitä, kuinka isken pääni asfalttiin kaatuessani. Yhtä kaikki mukavaa ulkoilua lenkki oli, sykkeistä en tiedä mitään kun unohdin päiväunipöpperössäni sitaista sykevyön paikalleen.