Flunssanpoikanen ei onneksi kasvanut isoksi asti, joten tänä iltana pääsen mitä suurimmalla todennäköisyydellä taas baanalle.

Leirikoulu meni hyvin, samoin kuin huoltokeikka Lohjalla. En näitä tarkemmin käsittele blogissani - edellinen ei oikein liity aiheeseen ja jälkimmäisestä on parempia tarinoita Sepon keskustelupalstalla. Tyydyn toteamaan, että oli suuri ilo ja kunnia päästä seuraamaan lähietäisyydeltä tätä kisaa, jonka maine on kiirinyt laajalle. Osanottajia oli Suomesta, Eestistä, Ruotsista ja Japanista.

Kisassa tehtiin naisten 12 tunnin juoksun maailmanennätystulos. Japanilainen Sumie Inagaki juoksi kisassa naisten 12 tunnin maailmanennätystuloksen 135,799 km ja sijoittui kokonaiskilpailun toiseksi heti maanmiehensä Ryoichi Sekiyan jälkeen, jonka voittotulos oli 146,296 km. 

Huollettavani ja/tai muuten vain huoltopöytämme ääressä aika ajoin piipahtaneet, sekä entuudestaan tutut että uudet tuttavuudet, menestyivät myös kisassa loistavasti. Vielä kerran lämpimät onnentoivotukset teille kaikille! Olette te yksinkertaisesti aivan mahtavia juoksijoita.

Lohjan betonimyllyn herkkua ei valitettavasti ole vastaisuudessa mahdollista päästä maistamaan, sillä kisaa ei näillä näkymin enää järjestetä. Parkkihallikisa jäänee kuitenkin hohtavana helmenä ultrajuoksun historiaan.

Nyt valmistaudun olennaisesti vaatimattomampaan tapahtumaan, nimittäin helmikuun kotirataultraan. Suunnitelmissa on tosin tällä kertaa hieman erilainen juoksu - aiheesta lisää sitten tuonnempana...