Maanantain kaatuilut ja ylösnousut tuntuivat koivissa ja etenkin reisissä eilen, kun läksin työpäivän jälkeen hölköttelemään kohti kotia. Suuntasin rantalenkille, koska pari asiaa oli hoidettava sen varrella vielä ennen juoksun aloitusta.
Juoksu sinällään kulki oikein hyvin. Nenä oli tukkoinen ja yskähtelin silloin tällöin, mutta vointi oli hyvä ja vahva. Aloitin silti varovasti, jo noiden valmiiksi jumittuneiden jalkojen takia. Kolmisen varttia sain hölkötellä ennen kuin jalat lämpenivät. Loppumatka sujui sitten rattoisasti. Pidin vauhdin matalana ja kävelinkin pari lyhyttä pätkää. Ihailin hämärtyvässä illassa syttyviä kaupungin valoja. Sää oli selkeä ja kaunis, eikä edes tuullut kovin paljon, mikä on harvinaista tässä kaupungissa.
Illan kuluessa jumit palasivat, ja lopulta olin reisistäni aivan tönkkö. Kävelin töpöttävällä askelella ja oikeassa lonkassa pisti inhottavasti. Yritin kaiken muun puuhailun lomassa venytellä ja siitä oli apua vain hetkeksi kerrallaan. Laitoin ruoat ja hoidin kauppareissut, a-miestä taisi hävettää omituinen liikehtimiseni, koska käveli kaupassa pari metriä edelläni koko ajan. Kokkailin vielä kaupassa käynnin jälkeen viikolle ruokia valmiiksi ja jumit sen kuin tiukkenivat. Olo oli tukala, mutta uskon, että liikkeellä pysyminen oli silti hyväksi.
Vihdoin sain kaiken tehdyksi ja lapsetkin valmistautuivat yöpuulle, joten asetuin katselemaan Kympin uutisia. Otin vanhan uskollisen hieromakapineeni (joka on siis muinainen Jomo-Icen myynninedistämislahja, eräänlainen nelihaarainen "kelkka", jonka jokaisen sakaran päässä on pieni pallukka. Erinomainen omatoimihierontaväline!) Uutisia silmäillessäni hieroin reisiä tuolla kapineella ja yllättäen veri rupesi vähittäin kiertämään lihaksissa. Hieroin kummatkin jalat kolmeen kertaan, oikeaan lonkkaan läträsin lisäksi Voltarenia, ja kas: vetreys oli jo lähellä. Ainakin pystyin kävelemään normaalisti. Söin myös hiilihydraattipitoista iltapalaa, joka sekin saattoi osaltaan auttaa.
Aamulla nousin jaloilleni ja ne kantoivat. Aamupesujen jälkeen olin suorastaan vetreä. Niinpä vedin taas tossut jalkaan ja hölköttelin töihin. Iltalenkiksi riittäkööt salimatkat mennen tullen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.