Hölkkäjuoksukävelytreenaaminen on edennyt oikeastaan varsin hyvin. Olen tahkonnut mm työmatkoja eri tyyleillä sään ja jaksamisen mukaan. Pääsiäislauantaista alkoi jopa pieni liikuntaputki, kun kävin päivittäin jaloittelemassa aina seuraavaan keskiviikkoon asti. Hyvänä päivänä olen jaksanut hölskytellä kolmekin varttia yhteen menoon, ts. kävelytauot ovat jatkuvasti lyhentyneet ja harventuneet. Kunhan lähimetsän sopivasti kumpuileva lenkkirata vapautuu jäästä ja lumesta, aloitan kevyet vauhtileikittelytreenit. Paloheinään päässee taas vapun tienoilla. 

Periaatteenani on ollut, että sunnuntaisin ei lenkkeillä. Turha kysyä miksi, näin vain on. Eilen kuitenkin poikkesin tästä säännöstä, koska jouduin joksikin aikaa evakkoon kotoani. Oli jumalaisen kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä, joten vedin Nimbukset jalkaani ja lähdin tarkkailemaan kevään edistymistä Haltialan ja Tapanilan suunnalla. 

Aloitin kävelyllä, koska lihakset tuntuivat jäykiltä ja puutuneilta lauantain kiivaan, monituntisen siivoussession jäljiltä. Hiljalleen keho tottui liikkeeseen. Siivotessani olin huomannut vasemman nilkan oireilevan oudosti, kihelmöivän ja ikään kuin lonksuvan. Tuohon nilkkaan, tai oikeammin pääasiassa kehräsluuhun, on jo vuosia sitten kohdistunut merkittävä kolhu. Epäilen jonkin menneen rikki jo silloin, mutta tilanne oli tapahtuma-aikaan sellainen, etten päässyt kuvauttamaan jalkaa. Kolhu parani huomattavan hitaasti aikanaan ja on silloin tällöin vielä vuosienkin jälkeen ilmaissut olemassaolonsa, kun olen joutunut pitkän tauon jälkeen taas aloittelemaan lenkkeilyä. Kun se nyt kuitenkin tuntui oireettomalta, hölköttelin kaikessa rauhassa Paloheinän suuntaan ja käännyin golfkentän kohdalla pellon yli johtavalle tielle kohti Haltialaa.

Olin kerrankin pukeutunut oikein. Tuuli kävi sillä tavalla vastaan, että pitkähihaisen paidan päälle pukemani lyhythihainen paita oli tarpeen. Toinen pitkähihainen oli kaiken varalta mukana, mutta se sai pysyä vyötäisille kiedottuna ja toimia tarpeen vaatiessa nenäliinana. Aurinko kuitenkin lämmitti niin, että tuulen lievä purevuus ei haitannut.  Ihmisiä oli mukavasti liikkeellä Haltialan suunnalla. Juokseminen on noussut ilmeiseksi muotilajiksi viime aikoina, ja sen todella huomaa. Monenlaista menijää oli baanoilla vapaapäivää viettämässä ja kevätsäästä nauttimassa. Ilmeet olivat iloiset ja rennot ja hiki virtasi. Ilahduttavaa kehitystä minun mielestäni. 

Matka jatkui joen toiselle puolelle ja kohti Tapanilaa. T0-reitin kohdalla käännyin Pukinmäkeen päin, kun huomasin, että kello lähestyi jo neljää, jolloin olin sanonut saapuvani kotiin. Pukinmäenkaarta lähestyessäni aloin aivan yllättäen tuntea kipua vasemmassa nilkassani, kehräsluussa ja sen ala- ja  yläpuolella. Hiljensin vauhtia ja kävelin vähäsen ja kipu häipyi. Kohta se kuitenkin jo palasi. Kaaren alkupäässä jouduin pysähtymään kokonaan. Ilmeisesti oli viimeistään nyt syytä tutkia jalkaa, kipu viilsi niin säälimättömästi, että pelkäsin matkanteon tyssäävän siihen paikkaan. Nilkutin läheiselle puistonpenkille ja otin kengän pois tutkiakseni jalkaa. Mitään ei näkynyt päälle päin, ei edes turvotusta. Mutta kipu oli edelleen kova heti jos varasin vähänkin painoa jalalle. Olenhan minä jonkin verran rehevöitynyt talven liikkumattomuuden aikana, mutta että näin paljon, että nivelet eivät kestä! Istuin vähän aikaa aloillani, harmitti ja kiukutti. Auringonpaistekaan ei tehonnut enää yhtään. Ohikulkijat tuijottivat minua ihmeissään kun kökötin siinä hartiat lysyssä. 

Kipu oli kuitenkin saatava hellittämään, jotta kykenisin edes kävelemään kotiin. Otin sukan jalastani, täytin sen lumella (kerrankin lunta oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa) ja painelin nilkkaa sillä. Muutaman minuutin kuluttua nilkka alkoi turtua sopivasti. Vedin märän ja kylmän sukan sekä kengän takaisin jalkaan ja lähdin ontumaan kohti kotia. Matkaa oli onneksi jäljellä vain kilometrin verran. 

Hyvinhän reissu ei ihan tällä kertaa päättynyt, mutta saunan ja ruoan jälkeen olo oli mitä mahtavin, juuri sellainen kuin pitääkin pitkän lenkin jälkeen. Olin kuitenkin liikkeellä pääasiassa hölkäten kaksi ja puoli tuntia (plus puistonpenkillä synkistely). Nilkka sai saunoessa kylmä-kuuma-hoitoa ja saunan jälkeen kunnon voltaren-käsittelyn ja loppupäiväksi neopreenituen ympärilleen. Ja nyt tuntuu kivalta klikata ruksi tuohon PItkät lenkit -kategoriaan :)