Kesäkuun teemana on siis ollut kadonneen vauhdin metsästys. Olen ryhtynyt puuhaan maltillisesti siten, että rankkojen veto- jne. harjoitusten sijaan olen juossut lyhyehköjä kohtuuvauhdikkaita lenkkejä hieman haastavammissa maastoissa. Heinäkuulle siirryttäessä vaihdan taas määräpainoitteiseen treeniin. Maastot pysynevät haastavina, kun alustaksi muuttuu Kouvolantien catwalk tai muut alueelta löytämäni mielenkiintoiset ja metsäiset reitit. Samalla lenkit pitenevät olennaisesti.

Eilen illalla lähdin sateen lakattua metsälenkille. Juoksin sen yhteensä seitsemään kertaan myötäpäivään. Ensimmäinen kierros oli lämmittelyä, ja sen jälkeen lisäsin ronskisti vauhtia, jota koetin pitää yllä niin ylä- kuin alamäissä. Vajaan tunnin aikana ehdin kuusi kierrosta, ja sen päälle hölkkäsin rauhallisesti vielä yhden jäähdyttelykierroksen. Mieli olisi tehnyt vielä jäädä, mutta päättäväisesti käännyin kotia kohti. Tänään on nimittäin tiedossa vielä kaksi kympin lenkkiä. Aamuhölkkä oli seesteinen, mutta kotimatkalla voisin taas hieman kiihdytellä intervalleja liikennevalojen tahtiin.

Lisäys: Intervallit eivät kaikin osin onnistuneet, koska jostain syystä en töistä palatessa muka pystynyt juoksemaan riittävästi epätahtiin liikennevalojen kanssa. Omituista. No, Pasilan aseman mäen sentään juoksin reippaaseen tahtiin ylös asti.