Tantrailu jatkuu.

Lauantain konjakkikuuri auttoi palautumaan viikonlopun juoksuista ynnä henkisistä kipuiluista niin nopeasti, että niinpä vain maanantai-iltana taas hyppäsin tossuihini ja lähdin juoksemaan.Vauhdin pidin tiukasti palauttavalla tasolla. Jätin kellonkin kotiin etten rupeaisi juoksemaan kilpaa edes ajankulun kanssa. Kotilämpömittari näytti 28:aa lämpöastetta lähtöhetkellä. Tuulta ei juurikaan ollut. Jokin metsäinen reitti tuntui houkuttelevalta joten käänsin tossut kohti Paloheinää. Asfaltti hehkui ja ilma tuntui tukahduttavan kuivalta hengittää. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat rangaistukselta. Ehkä ansaitulta, sen verran taisi konjakkipullon pinta lauantai-iltana päästä vajenemaan. No oli takana myös pari huonosti nukuttua yötä. Meillä on kotona aivan sietämättömän kuuma öisin.

MasU:n reitillä oli varjoisaa ja viileää. Paikka tuntui suorastaan taivaalta hikisen asfaltilla taivalluksen jälkeen. Köpöttelin reissun kolmeen kertaan. Jostain syystä menen aina vastapäivään, niin kuin sitten aikanaan kisassa. Kuulin juuri juhannuksen aikoina jonkun kertovan, että ihmiselle olisi kaikkein luontevinta kiertää jokin esine (tässä tapauksessa Paloheinän mäki katsottakoon esineeksi) siten että esine pysyy ihmisen vasemmalla puolella. Syntyi arvailua, johtuuko tämä tapa sydämen sijainnista tai sitten se jättää oikean käden vapaaksi, mene ja tiedä. Mutta entäs vasenkätiset? Teoria ei ehkä tunne tai muuten vain ota huomioon vasenkätisyyttä. Missä lie syntynyt moinen teoria.

Paloheinän metsän viileydestä palasin taas kuumalle asfaltille, mutta siinä vaiheessa olin jo saanut auringon taakseni.

3.7.2006

exe.time: noin 1.40