Laiskottelu on pahasta.

Piilevät kivut ja säryt ryömivät häijysti hymyillen onkaloistaan ja asettuvat ihmisen pahaa-aavistamattomaan tietoisuuteen häiritsemään hyvää ja vetreää oloa ja - mikä pahinta - pilaamaan juoksuiloa. 

Polvet ja sääret ovat nyt kipeät, alaselkä jäykkä kuin tulitikkulaatikko ja lonkissa tuntuu ikävää vihlontaa kävellessä. Polvien osalta en ole huolissani, mutta säärten tilanne vaikuttaa orastavalta penikkataudilta. Lonkat nostattavat aina hiuksiani, oli kipu minkälaatuista tahansa, mutta ehkä tämä tästä. 

Vappuviikonlopun mahaongelmat söivät kaiken lisäksi energioitani edeltävästä, hyvästä herkkutankkauksesta huolimatta siinä määrin, että tänään on jo neljäs juoksuton päivä meneillään. Illalla menen joka tapauksessa salille tekemään edes jonkinlaisen lihaskuntotreenin. 

Mutta ei se mitään! Ei syytä paniikkiin.

Ponnenjärvelle lähtö on vasta puolentoista viikon kuluttua. Vaikka kisa jää harjoituskisaksi, tulossa on kuitenkin sen luokan koettelemus, että ehkä on hyväkin kevennellä tässä vaiheessa (ja samalla tervehtyä, kenties....). Treeninä reissusta tulee ns. treeni, jota varten täytyy treenata. Ja terve keho ratkaisee pulmansa tavalla taikka toisella, jos sille vain antaa tilaisuuden.