Starttiin on puolisentoista vuorokautta aikaa. 

Juuri nyt tuntuu aivan mahdottomalta ja kerta kaikkiaan kaukaiselta ajatuskin, että vietän vuorokauden jossain hallissa kiertämässä 400 metrin mittaista rataa yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikesta harjoittelusta huolimatta päähäni ei vain tahdo mahtua, että aion todellakin taas kerran tehdä tämän älyttömyyden ja kaiken lisäksi melko pian. Tarvitsisin oikeastaan vielä noin vuoden verran miettimisaikaa. Tunnen itseni yhtä nopeaksi, herkäksi ja ketteräksi kuin avaruussukkulan lähtöalusta. Toisaalta, liikutellaanhan avarussukkuloiden lähtöalustojakin ja toisinaan jopa pitkiäkin matkoja. 

Ehkä kaikki johtuu lomasta. Olen tottunut lähtemään ultramaratonille normaalin arkikiireen keskeltä. Arjessa on se hyvä puoli, että se rytmittää elämää lahjomattomasti kuin aika itse, rutiinit seuraavat toisiaan ilman armoa ja kaikki omaan piikkiin menevä toiminta on mahdutettava erinäisten ulkoisten velvollisuuksien väliin. Lomalla aikaa tuntuu olevan aivan liikaa ja sen tähden sitä kuluu suuria määriä ns. hukkaan - tai ainakin siltä tuntuu, kun ei ole ketään tai mitään patistamassa. 

Terveydentila on sentään kohentunut, vaikka mielentila vielä etsii itseään. Nenän ja onteloiden seutu on rauhoittunut, julma rä'äntuotanto hiipunut ja keuhkoputkien ärsytys lakannut. Olen tehnyt burpeehaasteen mukaiset päivittäiset harjoitukset täsmällisesti - paitsi eilen, kun loman kunniaksi pistäydyimme etelänaapurissa hieman ostostelemassa. Mukaan tarttuivatkin huomattavan edulliset Free 3.0 -mallin kengät (ilmeisesti jonkin varaston loppuunmyyntituotteita), jotka pääsevät käyttöön heti lumien sulettua. Aiemmin viikolla investoin uuteen, lilasävyiseen Nimbus 14 -pariin, joka pääsee heti lauantaina tositoimiin.

Tänään tein eiliset rästit ja lisäksi päivän liikkeet, johon lisäsin vielä pari sakkoliikettä ihan vain rankaisuksi, eli yhteensä 100 toistoa. Se tuntui helpolta verrattuna edelliseen rästien purkuun, jossa tehtäväksi kertyi yhteensä 123 toistoa, mutta tein 130 toistoa. Määrät saattavat vaikuttaa suurilta, mutta teen harjoitukset hyvin maltillisella teholla ja tempolla, 5 - 10 toiston sarjoissa ja pidän välillä 30 - 60 sekunnin hengähdystaukoja. Kieltämättä tuon 130 toiston jälkeen olin kohtalaisen jumissa koko yläkropan mitalta ja polvissakin tuntui jotain ilkeätä juilintaa. Siinä mielessä olisi viisainta yrittää välttyä rästeiltä. 

Tänään ja huomenna on siis yritettävä lepäillä ja aivan erityisesti yritettävä pitää juoksujalat aloillaan. Yhtä helppoa on yrittää sulloa täyteen puhallettuja ilmapalloja liian pieneen säkkiin. Jos tuntuu, että menee ihan mahdottomaksi, saatan suoda itselleni uusien Nimbusten "koeajon". Muussa tapauksessa keskityn miettimään kisavarusteluja. Edellisestä 24 h-reissusta onkin jo vierähtänyt pitkä tovi. Saa nähdä, mitä kaikkea tärkeätä kykenen tällä kertaa unohtamaan varustelistalta.