Juoksentelin vuoden ensimmäinen maratonini kauniin kirkkaassa ja osin jopa aurinkoisessa säässä. Paikalle klo 11 starttiin saapui lopulta kai peräti kymmenkunta juoksijaa. Klo 12 startissa juoksijoita tuli vielä lisää kaikille matkoille. Maratonilla oli mukana kolme naista.
Lähdin liikkeelle mielestäni rauhallista vauhtia, mutta kun ns. nollakierroksen jälkeen vilkaisin sykemittaria, kauhistuin. Syke oli todella korkea. Joko mittari otti häiriöitä jostain tai sitten eiliset vauhtikiihdyttelyt kostautuivat. Meno tuntui kuitenkin niin hyvältä, että jatkoin samaan malliin.
Kierrokset taittuivat. Pariin otteeseen aurinko meni pilveen, ilma harmaantui ja taivaalta ryöpsähti räntää juoksijoiden niskaan. Pian sää taas selkeni. Tuuli puhalsi vaihdellen luoteen ja lännen välillä, jos en ihan väärin havaintoja tehnyt. Tämä tiesi sitä, että Pohjoisrannassa oli muutaman kierroksen ajan mukavan tyyntä, kun taas Merihaan tienoilla tuuli navakasti vastaan joillakin etapeilla.
Seitsemännen kierroksen taika ei toteutunut. Ei se ollut sen kummempi kuin muutkaan. Yllättäen viimeisellä eli yhdeksännellä kierroksella iski väsymys ja ennen kaikkea pieni kipu oikeaan sääreen. Siinä on ollut jotakin penikkavaivan tapaista viime päivinä, mutta ei se ollut kiukutellut koko matkan aikana. Olin juuri tulossa Tervasaaresta Pohjoisrantaan, joten pistin suosiolla kävelyksi, kun se tuntui sopivalta kohdalta. Penikkavaivaa ei saa tieten tahtoen ärsyttää, tai se ei jätä koskaan rauhaan. Ajattelin kävellä maaliin asti - muu palautuminenkin olisi kävelyn jälkeen nopeampaa. Aikaa oli kulunut sen verran, että ajattelin kävellen ehtiväni hyvin alle viiden tunnin.
Sillan jälkeen rupesin palelemaan kun tuuli oli entisestään navakoitunut. Niinpä pistin taas hölkäksi. Matkaahan ei siitä ollut maaliin enää kuin muutama sata metriä. Juoksu tuntui taas keveältä, joten kipitin lopulta ihan tosissani. Pysäytin kellon pari metriä "maaliviivan" jälkeen, koska olin startissa sählännyt ajanoton käynnistyksen kanssa. Se näytti aikaa 4:37.04. Ihan kelvollinen aika, varsinkin kun olin mielestäni lähtenyt tavoittelemaan reilun viiden tunnin tulosta. Ehkä tuo vauhtipitoinen harjoittelu on tepsinyt, kun meno ei tuntunut ollenkaan raskaalta oikeastaan missään juoksun vaiheessa, viimeisen kierroksen epätoivon hetkiä lukuunottamatta. Keskisyke oli 150, ja maksimisykkeeksi mittari ilmoitti 184, mikä ei kuitenkaan pitäne paikkaansa, vaan jokin häiriö lienee tapahtunut. Kaloreita mittari väittää kuluneen 2383 kappaletta (30 % fat).
Nyt olo on hyvä ja raukea piffiaterian jälkeen. Sääressä tuntuu hyvin pientä vihlontaa. Huomenna olisi tarkoitus yrittää juosta jonkinlaista kotirataultraa täällä kotikulmilla, mutta saa nähdä mitä a) lapset b) sääri siitä sanovat.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.