Aamulla pyrytti niin herkullisen näköisesti, että vedin maastolenkkarit jalkaan ja lähdin kävellen kohti työpaikkaa. Talvikeli oli täydellinen. Pakkasta oli alle yksi aste, mutta juuri sopivasti, jotta lumi sai tuiskuta ja tuprahdella.

Tavoitteenani oli kävellä kotoa Mäkelänrinteen uimahallille asti, mutta se osoittautui kelin takia liian haastavaksi. Aika loppui nautiskellessa kesken,  joten hyppäsin bussiin jo Käpylän urheilukentän kohdalla. Kertyi siitä kuitenkin muutama kilometri reipasta aamukävelyä.

Olin varannut aikaa, jotta voisin kävellä salille illalla, mutta kotona oli sen verran sählinkiä, että lopulta kiiruhdin bussipysäkille. Salille saavuin hyvissä ajoin, kuten tapanani on. Minusta on ikävä rynnätä saliin henki kurkussa. Mukavampaa on vaihtaa vaatteet rauhassa ja kenties vaihtaa muutama sana treenituttujen kanssa.

Ilokseni panin merkille, että kaksi tuttua kasvoa oli alkeiskurssilta yhä tässä ryhmässä mukana. Vaihtelimme kuulumisia, kunnes opettaja saapui paikalle ja treenisessio alkoi tanjun-harjoituksella sen pidemmittä puheitta.

Uusia liikkeitä on alkuvuodesta opeteltu runsain mitoin, eikä minulla tietenkään ole niistä hajuakaan. Opettaja kuitenkin lupasi jo ennen tuntia tavatessamme, että saan vähän tasoitusta ja lisäksi luvan muunnella liikkeitä sopiviksi. Kovia tärähdyksiä kun täytyy välttää. Pari kertaa kuitenkin oli päästävä kaatumaan, ettei ihan invalidilätkä pehvassa tarvinnut treeneissä häpeillä. Treenasimme pystypainia ja tekniikoita. Sain pystypainiin kokoiseni (tai ehkä aivan hivenen hennomman) vastustajan, jolla oli sininen vyö. Hyvin harjoittelu silti sujui.

Tekniikkatreeniin muodostimme kahden muun keltavöisen kanssa ryhmän. He tekivät tekniikoita ja minä tarkkailin ja kokeilin sitten heidän mallinsa mukaan. Ohjelmassa oli niskaotteesta tehty rannelukko ja munuaiskaato, ns. poliisiote sekä vielä yksi kaato, jonka nimeä en tavoittanut.

Invalätkä ei pysy pehvassani kovin pitkää aikaa, vaan minun on lakattava olemasta kivireki ja yritettävä tosissani saada muut kiinni. Vyökokeeseen ei minulla taida vielä tänä keväänä olla asiaa, mutta syksyllä ehkä olen jo valmis.