Kuudenkymmenen päivän lenkkeilyputki katkesi heti alkuunsa.

Taisin aiemmin hehkuttaa, kuinka E24:lla ilmaantuneet pikkuriesat on kärsitty, koettu ja unohdettu – mutta ei. On käsittämätöntä, miten niinkin pieni ruumiinosa kuin yksittäinen varvas voi vaikuttaa koko muun koneiston toimintakykyyn. Pikkuvarpaaseeni oli kasvanut Espoon kisan aikana koko varpaan kokoinen ja syvälle uurtunut rakko, jonka suojasin jo kisan aikana ja varmuudeksi vielä sen jälkeen useammallakin rakkolaastarilla. Viime maanantaina, kun sovittelin taas juoksutossuja jalkaan, kuvittelin sen parantuneen täysin.  Näin vaikutti myös käyneen, mutta viikon ulkoilujen aikana varvas kipeytyi, punehtui ja lopulta turposi niin, etten enää torstain jälkeen saanut mitään lenkkitossuja mahtumaan jalkaan. Vaurio tuotti myös kokoonsa nähden suhteetonta tuskaa. Ainoa jalkine, johon pystyin vaivatta sullomaan jalan, oli Kuoma-saapas. Kaipa niilläkin olisi voinut juosta, mutta suoraan sanoen en ole sen sortin ihminen, joka tekisi niin.

Niinpä päätin pidättäytyä kaikesta talsimisesta ainakin parin päivän ajan. Sen pidempää aikaa tämänkaltaiset pulmat eivät joskus - jos on vähän onnea matkassa - vaadi oietakseen, vaikka lähtökohta olisi kuinka huono. Harmittaa vain, etten aiemmin malttanut odottaa vielä sitä yhtä tai kahta päivää. En totisesti halua taas turvautua antibiootteihin. Niillä on aina omat ikävät sivuvaikutuksensa.

Burpee-äijäily on sen sijaan jatkunut häiriöittä. Siinä ollaan siirrytty jo 60- luvulle, eli haasteaikaa on enää alle 10 päivää jäljellä. Monet haasteen osanottajat suhtautuvat asiaan ristiriitaisin tuntein: tavallaan odotetaan haasteen ja päivittäisen rääkin loppumista, tavallaan päivittäistä annosta jo kaivataan. Itse olen päättänyt jatkaa harjoituksia omaan tahtiini, en ehkä päivittäin, mutta muutamana päivänä viikossa. Minulle on jo riittävästi haastetta siinä, että jaksaisin tehdä perusburpeen ns. puhtaana, eli kunnon punnerruksella, ja mahdollisesti 10+ toistoa yhteen putkeen. Hitaasti ja vaivalloisesti ehkä, mutta kuitenkin, mikäli hartiat ja niska vain kestävät. Liikettä voi tarpeen vaatiessa myös muunnella.

Ensimmäisenä olisi kuitenkin saatava juoksujalat toimimaan.  Olen viettänyt paljon aikaa paljain jaloin viikonlopun aikana ja varpaan tilanne on hiljalleen parantunut.  Kokeilin kevyttä juoksentelua tänä iltana lyhyen saunalenkin verran, eikä suurempia tuskia ilmaantunut.  Huomenna on taas uusi, parempi päivä. Lenkkeilyputki on luonnollisesti aloitettava uudelleen nollatilanteesta.