Kaikkea nämä vaivat saavatkin minut tekemään: olen käynyt lenkillä vaikka on sunnuntai.
No, vaikka päivä oli väärä, juoksussa ei tuntunut olleen mitään väärällään tänään.
Starttasin vasta puolenpäivän jälkeen. Aamulla nukutti niin ihanasti kun olin kukkunut täällä netissä myöhään. Aamupalan jälkeen otin vielä uudet tirsat ja sen jälkeen olin valmis lähtöön.
Sää vaikutti sopivalta kaikin puolin. Yöllä oli ollut pakkasta mutta jäät olivat ehtineet jo sulaa teiltä lämpötilan noustua heti aamusta plussan puolelle. Pukeuduin talvitrikoisiin, pitkähihaiseen aluspaitaan ja juoksutakkiin.
Läksin hölköttelemään hidasta vauhtia aikeenani kiertää ainakin T0. Kuulostelin tuntemuksia jalassa ja katselin kuollutta maisemaa, ohikiitävän hetken ajan ehdin todella kaivata lunta. Kyllä tammikuussa pitää olla lumi peittämässä kaikkea tuota yksinäisyyttä ja kuolemaa. Tammikuussa ei ole mitään toivoa luonnossa. Ei odotusta, ei uskoa. Vain epätoivoa, merkkejä ehkä vääjäämättömästä muutoksesta, jotka pitäisi jollain peittää, jotteivät ne riistäisi elämänhalua ihmisiltä. No, eilisillan elokuva varmaan oli jättänyt jälkiä sieluun (katsoiko kukaan It's all about love - viimeiset päivät?).
Sunnuntaijuoksussani toivo sen sijaan eli koko ajan voimakkaampana. Pienen alkukankeuden jälkeen jalka rupesi taas pelittämään ihan entiseen malliin. Siinä Tietyssä Risteyksessä sitten käännyinkin pidemmälle reitille. Jolkottelin eteenpäin tasaisen rauhallista tahtia, pysähdyin pari kertaa venyttelemään jalan takaosaa ja pakaraa, ja kävelin kaikki alamäet. Lukuunottamatta yhtä pitkää ja loivaa rinnettä lenkin loppupuolella, ja siitä palkaksi polvea vihlaisi oikein kunnolla. Uskottava olisi näköjään. Kumma juttu, että tuskin havaittavassa alamäessä juostessa jalkaan kohdistuva isku on niin paljon kovempi että tuo vielä toipumistilassa oleva kiinnityskohta reagoi.
Kotiovella katsoin kelloa: olin ollut liikkeellä tunnin ja kolme varttia. Ei huono, ei ollenkaan.
Kotona pääsin saunaan ja hoitelin jalkaa jääkylmillä vesisuihkuilla. Polvi rauhoittui, ja pohje oli todella vetreän oloinen saunan jälkeen. On edelleenkin. Huomenna taas lepuutan itseäni jumppapallon avulla. Korostunut keskivartalon lihasten treeni tässä juoksutauon aikana on osoittautunut varsin hyödylliseksi. Ryhti säilyy juostessa kuin itsekseen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.