Tiistain voimailut painoivat jalkoja ja käsivarsia keskiviikkona. Lykkäsin lenkille lähtöä ruokailun jälkeen, ehkä iltauutisten aikaan olisi hyvä hetki startata. Ehtisin kiertää Tapanilan pidemmän lenkin oikein mukavan hidasta palautteluvauhtia ja ottaa suihkut ja pestä vielä koneellisen pyykkiä ennen puoltayötä. Olin nälkäinen ja hotkin aivan liikaa makaronilaatikkoa kynttilöiden kodikkaasti loistaessa. Pian ruoan ja pakollisten kotipuuhailujen jälkeen alkoivat silmäluomet lupsua siihen malliin, että päätin sulatella ruokaa tovin verran sohvan uumenissa.

Kahden tunnin kuluttua säpsähdin hereille. Toikkaroin pöpperöisenä ympäri olohuonetta, tietämättä kuka oikein olin, onneksi sen verran tajusin, että joku oli sammuttanut kynttilät. Join pari lasillista vettä ja totesin, että mahassa oli taas tilaa. Niinpä päätin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta vielä vaihtaa lenkkitamineisiin ja kipaista pienen iltalenkuran. Suuntasin T0:lle. Lähtiessä oli pilkkopimeää mutta poutaista, oikeastaan todella hyvä juoksukeli. Lämpötila oli selvästi plussan puolella, eikä juuri tuullut, joten jätin paitsi pipon myös hanskat kotiin.

Ehdittyäni lenkin etäisimpään pisteeseen alkoi sataa, ei rajusti, mutta sen verran tiuhaan, että vaatteeni ja hiukseni kastuivat. Kylmä hiipi selkäpiihin. Oli pakko lisätä vauhtia, vaikka jalat tuntuivat kaipaavan paljon kevyempää menoa. Lopulta pääsin kotiovelle. Lenkki ei ollut palauttava, mutta teki silti tehtävänsä. Olo oli huomattavasti vetreämpi kuin lähtiessä, kautta koko kropan. Tänään lisää piiskausta kuntonyrkkeilyssä, ja ehkä sen jälkeen vielä pieni kierros Käpylässä.