keskiviikko, 17. lokakuu 2012
Kautta kantapään, pimeyttä päin!
Sysimustan Satkun starttiin on enää kivenheitto aikaa. Lauantaina lähtöruutuun asettuu (tietojeni mukaan) viitisenkymmentä kävelijää, joista osa on jo kokeneita ja osa taas – kuten minä – mukana kyseisessä tapahtumassa ensimmäistä kertaa.
Koska 100 kilometrin kävely on vakaan käsitykseni mukaan aivan eri asia kuin 100 kilometrin juoksu, olen pohtinut paljonkin varustelua. Tapahtumassa kukin osallistuja saa käyttöönsä huoltolaatikon, jotka kuljetetaan huoltoautossa huoltopisteille. Huoltopisteitä on 6 – 15 km:n välein. Laatikko ei ole kovin tilava, joten on valittava tarkasti ne varusteet, joita vuorokauden aikana mahdollisesti tarvitaan. Järjestäjiltä on onneksi saatu hyviä ohjeita.
Kuten jo edellisessä päivityksessä hienoisesti hehkutin, treeni tätä reissua varten lienee onnistunut vähintäänkin odotusten mukaisesti. Ainoat saviset pilvet taivaanrannassa ovat olleet viime viikolla kipeytynyt oikean jalan kantapää/akilles sekä lievä oireilu kurkussa. Edelliseen luulen löytäneeni ensinnäkin syyn ja toisekseen avun, jälkimmäinen on jo helpottamassa omia aikojaan. Testasin molempia maanantaina hölkkäilemällä Tapanilassa reilun puolentoista tunnin lenkin, jonka aikana ja jälkeen kävi ilmeiseksi, että se saanee jäädä viimeiseksi lenkiksi ennen starttia. Olen kunnossa, ja haluan olla kunnossa vielä lauantaina. Viikolle on luvassa monenlaista puuhailua, joten pitkästymään en pääse, vaikka lenkit jäisivät tuohon yhteen. Saa silti nähdä, miten hermo pitää.
Jalkaongelman syy löytynee Esport Arenan juoksuradan mutkista. Kuten tarkkaavaiset lukijat ovat saattaneet havaita, olen käynyt kiertämässä juoksurataa viime aikoina pariinkin otteeseen, noin kolmen tunnin ajan per kerta. Tavallisena arki-iltana juoksuradalla on ymmärrettävästi turvallisuussyistä määrätty kiertosuunta, joka on vastapäivään. Oikea jalka on tällöin ulompana. Riittävän monta samalla tavalla pikkuisen väärää kuormitusta säännöllisin väliajoin lienee rasittanut oikean jalkani jänteitä tms. vasemmalle kaartamisessa olennaisia kohtia. Voltaren, jääpullo ja lepo ovat tepsineet hyvin.
Koekäytin otsalampunkin ja se suoriutui yli 12 tunnin yhtäjaksoisesta valaisu-urakasta ongelmitta. Virta ei loppunut akusta, vaan sammutin lampun. Sysimustalla Satkulla hämärää ja pimeää on odotettavissa ainakin 14 tunnin ajan, joten varavalaisin on oltava. Voi nimittäin olla, että lamppu kuluttaa enemmän virtaa tien päällä, kylmässä, kenties sateessa, kuin lämpimässä ja kuivassa olohuoneessa.
Luottavaisin mielin ja ilman suuria paineita starttaan siis matkaan. Ensin on tietenkin varusteltava hieman. Poppikone ja lamppu pääsevät kumpikin lataukseen ja huoltolaatikkoon pakkaan varavaatteiden ja –sukkien sekä –kenkien lisäksi hyviksi havaittuja eväitä, kuten kokista, vissyä, jotain suolaista ja jotain makeaa syötävää, ja tietenkin myös vähän namia. Reppuun pääsevät pikanapostelueväät sekä turvallisuusohjeiden mukaiset kamppeet.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.