Kylmä kyyti. Muttei liian kylmä. Parikymmentä astetta pakkasta voisi jo arveluttaa, mutta tämä -15, joka oli kotimittarin lukema lähtiessäni, ei tuntunut yhtään pahalta.

Aluksi jouduin hieman kiihdyttelemään jotta lämpenisin, palelin nimittäin jo valmiiksi. Vastatuuli oli melkoinen. Pelotti vähän kasvojen ihon puolesta. Muutoin pukeutuminen meni aivan kohdalleen. Kerraston pöksyjen päälle puin polvipituiset juoksutrikoot ja niiden päälle tuulihousut, yläkroppaa lämmittivät kerraston paidan lisäksi pitkähihainen "juoksupaita" sekä puuvillainen poolo, jonka kauluksen nostin kokonaan ylös suojaamaan leukaa. Kaiken päälle tuulenpitävä ja hengittävä trekkailutakki, joka on paksumpi kuin viime aikoina käyttämäni juoksutakki. Villainen, puuvillavuorinen pipo päätä kiristämään ja thinsulatet kätösiin. Alkumatkaksi vedin vielä hupun päähäni. Avaruusolento oli valmis. "Take me to your leader!"

Noin reitin puoliväliin asti taistelin vastatuulen kanssa ja syke nousi itsepäisesti 150:n tuntumaan. Annoin mennä, mitään ei ollut tehtävissä asian hyväksi. Heti kun sain tuulen taakseni syke laski alle 140:n. Pidin sen vauhdin, tuntui oikein hyvältä. Siinä vaiheessa tuli myös viimein kunnolla hiki. Meno tuntui suurin piirtein samalta kuin minä tahansa leudompanakin talvipäivänä.

Kotiin tultua riisuin takin ja huomasin, että hiki oli tiivistynyt takkini sisäpinnalle ja jäätynyt. Myös silmäripseni ja kulmakarvani olivat aivan huurteessa, piposta puhumattakaan. Kehon lämpeneminen mitätöi kylmyyden tunteen myös kasvojen iholta.

Pääsin heti lenkin jälkeen saunaan ja sen jälkeen töpöttelin valtavan määrän tehokasta kosteusvoidetta kasvoihini. Vielä ei näy mitään paleltumiin viittaavaa.  

 

18.1.2006

exe.time: 1.46/T2

ave: 146

kcal/fat: 783/35