Viikonloppu oli pyhitetty perheelle ja huushollille. Perjantaina oli tarkoitus käynnistää puuhapäivät kuntonyrkkeilyllä, mutta aika kului nopeammin kuin minä. Niinpä käytin säästyneet voimat taloustöihin ja aloitin viikonlopun siivousurakan. Miesväki teki lumihommia terassiparvekkeella. Lauantaina työ jatkui heti herätyksen ja aamupalan jälkeen. Puolenpäivän jälkeen pantiin mopit hetkeksi naulaan ja lähdettiin salille jännittämään esikoispojan vyökoetta. Tai en ole ihan varma jännittikö esikoista ollenkaan niin paljon kuin äitiään... Hienosti poika osasi kaikki tekniikat ynnä muut ja tuloksena oli sininen vyö. Sitä juhlittiin pihviaterialla illemmalla.
Maanantai-iltana oli jännitystä ilmassa Kaappimaratoonarillakin. Kutsu oli käynyt Syyskylvöön ja sen jälkeiseen Syyskyntöön, eli Peräkylän Ponnistuksen syyskokoukseen, jota edelsi ns. katsastuslenkki. Nimeltä mainitussa maineikkaassa urheiluseurassa on tapana katsastaa jäsenkandidaatit reippaalla yhteislenkillä jossain sopivassa maastossa/ympäristössä. Tällä kertaa maasto/ympäristö löytyi Helsingin keskustan tuntumasta. Lenkin aikana onnistuimme ilmeisesti tekemään suotuisan vaikutuksen saapuvilla olleisiin varsinaisiin jäseniin, koska molemmat jäsenkandidaatit saivat puoltolauseen paitsi suosittelijoiltaan myös heti lenkin jälkeen pikaisesti koolle kutsutulta johtokunnan kokoukselta. Siispä jäsenyydet voitiin vahvistaa ja niin myös tehtiin. Kokous sujui kaikin tavoin rattoisasti loppuun saakka aterioinnin lomassa. Kiitän vielä kerran arvoisia Peräkylän Ponnistuksen jäseniä, johtokuntaa sekä erityisesti suosittelijaani minua kohtaan osoitetusta hyväntahtoisesta luottamuksesta.
Koska treeniaktiivisuuteni ja -motivaationi kuluneen syksyn aikana on ollut korkeintaan välttävä, päädyin luopumaan paikastani Endurance 24 h -kisan jonotuslistalla. Tuntuu turhalta lähteä kisaan, kun on todennäköistä, että hyytyminen iskee jo ennen ensimmäisen puoliajan päättymistä. Joku muu, joka on paremmin valmistautunut ja motivoitunut, saa toivottavasti paikkani kisassa, jos niin on käydäkseen. Keskityn loppuvuoden ajan enimmäkseen päivittäisvelvollisuuksiin ja kuntoilen niiden ehdoilla.
Tammikuun alusta toivon kykeneväni omistamaan enemmän aikaa juoksulle. Seuraavana tavoitteena siintää elokuulla 2011 Kaustisen 48 h -kisa, joka on samalla ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kisa ajoittuu samaan viikonloppuun kuin ensi vuoden Masokistin Unelma, joten fakiirijuoksuun pääsen starttaamaan vasta hamassa tulevaisuudessa. Valinta oli vaikea, mutta 48 h -kisa on luonteeltaan lähempänä vuodelle 2012 kaavailemaani 6D-urakkaa ja sikäli mielekkäämpi. Aikomuksenani ei näillä näkymin ole osallistua ulkomaisiin kisoihin ensi vuonna lainkaan, joten kotimaan kisoista on harjoituskisatilanteet löydettävä. Toki pitkiä harjoitusreissuja voi tehdä myös omaehtoisesti. Mutta niistä lisää aikanaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.