Kiirastorstaina sää oli niin upea, että ajatus hikisestä salista tuntui ahdistavalta, joten heivasin salireissun ja lähdin sen sijaan heti töistä kotiin päästyäni hölkkäilemään Malmin reitille. Juoksu tuntui vaivalloiselta aluksi, mutta kolmen vartin mökötyksen jälkeen biitti alkoi taas kiinnostaa.Tällaista on naisen elämä toisinaan.

Univelka lienee painanut, tai mikä lie, mutta havahduin johonkin outoon ääneen vasta noin yhdentoista aikoihin pitkäperjantain aamuna. Söin nopean aamiaisen, jonka jälkeen valmistin lampaanviulun uunikuntoon. Viuluhan oli tietenkin maustettu mintulla, valkosipulilla ja suolalla jo edellisenä iltana. Asettelin viipaloidut perunat (jotka maustoin persiljalla, mustapippurilla, suolalla ja valkosipulilla) uunipannulle viulun ympärille, kaadoin päälle vajaan litran laihaa lihalientä ja nostin pannun uuniin paistumaan. Viululla oli painoa noin 3,6 kg, joten paistoaika lähentelisi neljää tuntia. 

Lähdin tasan klo 13 hölköttelemään lenkuraa, jonka arvelin helposti ja kevyellä vauhdilla selvittäväni noin puolessa tunnissa. Aika tarkkaan arvioni osui, koska kelloni näytti 13.28, kun astuin kotiovesta sisään ja painelin saman tien keittiöön valelemaan paistia paistoliemellä sekä vahvalla, kermalla laimennetulla kahvilla. Kahvi kuulemma paitsi mureuttaa paistia, myös poistaa lampaanlihasta tyypillisen villasukanmaun. 

Tätä rataa jatkoin tasaista vauhtia vielä kolmen ja puolen tunnin, eli seitsemän kierroksen ajan. Sää vaihteli pilvisestä vähemmän pilviseen, aurinko pilkahteli sopivin väliajoin. Lämpötila pysytteli viiden ja kymmenen asteen välillä, lähempänä kymmentä astetta, joten pärjäsin pitkillä trikoilla sekä hihattomalla ja pitkähihaisella paidalla.Tiet olivat täysin sulat ja hiekoitushiekan peitossa. Ilmanlaatu ei ollut paras mahdollinen - kuivan sään takia hiekoitushiekat pöllysivät ajotiellä autonrenkaiden alla nostattaen ilmaan harmaan pölypilven. Juoksureittini kulki sataprosenttisesti ajoväylien rinnalla, joten sain nauttia pölystä täysin keuhkoin. Kohtasin monta naapuria reissun aikana ja kylähullun maine taisi taas kerran hieman kasvaa. Tapasin myös Santan, joka oli palaamassa kotiin omalta pitkäperjantain lenkiltään. Ehdimme vaihtaa muutaman sanankin. Viimeisellä tauolla pistin lihaan lämpömittarin ja totesin, että ehtisin enää yhden kierroksen ennen paistin kypsymistä. Pistin ennen lähtöäni vielä saunan lämpenemään.

Viimeisen kierroksen hölköttelin reippaasti, ja kun pääsin kotiin, paistimittari näytti juuri oikeaa lukemaa. Nostin pannun uunista ja painuin itse saunan lämpöön muhimaan. Saunan jälkeen paisti ja valkosipuliperunat maistuivat taivaalliselta minttuhyytelön kera.

Pitkäperjantain lenkin pituudeksi mittasin ulkoilukartasta melko tasan 4 kilometriä, eli 32 kilometriä ehdin hölkkäillä paistopuuhien aikana.