Kirjoittelen nyt ainakin yhden kirjoituksen per korvaussarja juoksutaukoni aikana niin ei käy aika pitkäksi. Näitä lajeja jatkan todennäköisesti marraskuun ajan, tai ainakin niin kauan kunnes tuo jalka tulee kokonaan kuntoon.

Eilen illalla siis valtasin jälleen olohuoneen. Siirsin sohvan seinän viereen ja järjestin itselleni kunnon tilan television edestä kuminauhajumppaa varten. DVD:llä on kuminauhailun lisäksi myös tavallinen aerobinen ohjelma, joten päätin tehdä aluksi osan siitä, ikään kuin lämmittelyksi. Häivytin vielä a-miehen ja lapset omille tahoilleen,  ja sitten vain jytä soimaan ja jalat heilumaan.

Aerobinen ohjelma askelluksineen oli vaikeampi kuin muistin. Joskus viime talvenahan viimeksi kotona biccailin, ja silloin tuntui että sain paremmin askelista kiinni. Polvi ärähti joka kerta kun hyppäsin. Jouduin muuntelemaan liikkeitä ja varmaan sen takia putosin kärryiltä aika ajoin. Kyllähän siinä kuitenkin vähän syke kohosi ja hiki kirposi otsalle. Lihaskunto-osuus sujui hämmennyksittä ja tuntui oikein hyvältä särkevissä jäsenissäni. Ohjelmassa on monenlaisia punnerruksia ja vatsa- ja selkälihasliikkeitä.  Erityisesti selkälihakseni kaipaavat selvästi harjoitusta.  Punnerrukset tuntuivat ranteissani varsin epämiellyttävällä tavalla, vanhat rasitusvammat eivät ole koskaan parantuneet. Pitää keksiä jotain korvaavaa tilalle. Venyttelyt säästin kuminauhaosuuden jälkeiselle ajalle.

Kuminauhaosuus lähti hyvin käyntiin. Siinä askellukset olivat varsin helppoja. Liikkeet tuntuivat erityisesti keskimmäisissä pakaralihaksissa ja reisien ulkoreunoilla, mitkä ovat varmaan alavartaloni joko heikoimmat tai pahiten rasittuneet kohdat. Liikkeitä oli myös ylävartalon lihaksille. Kumma kyllä esim. hauikseni tuntuvat olevan hyvässä kunnossa, vaikkeivät kovin näyttävät olekaan. Samoin hartioiden ja olkapäiden harjoitukset sujuivat yllättävän kevyesti, vaikka jumppakuminauhani ovat vielä uutuuttaan varsin jäykät ja niitä on kiskottava tosissaan.

Osa liikkeistä tehtiin lattiatasossa. Jotkut niistä ja osa loppuvenyttelyistä jäivät minulta tekemättä, nimittäin ensimmäisen kerran kun kumarruin nopeasti, tuo asentohuimaukseni keksi aktivoitua oikein perusteellisesti. Lattia ja katto vaihtoivat paikkaa, kellahdin nurin ja jouduin makaamaan karusellissa ainakin parikymmentä sekuntia ennen kuin pyöriminen lakkasi ja uskalsin jatkaa harjoituksia. Tietenkin a-mies ja lapset olivat juuri kaikkein pahimmalla hetkellä saapuneet olohuoneeseen ja tuijottivat minua silmät renkaina. Selitin heille tilanteen ja uskoivathan he, mutta jäivät kuitenkin lähistölle. Tein lopuista liikkeistä sen minkä pystyin, ja hyvä niin. Toisella kertaa sitten loput.

Jumpan jälkeen suihkuttelin polvea ja pohjetta reippaasti kylmällä vedellä, ja jatkoin hoitoa vielä kylmäkallen avulla. Hyvältä tuntui.

Ihan hyvä reilu puolitoistatuntinen liikuntaa kotioloissa. Tänään olo on varsin vetreä, jäsenet naksahtelevat lupaavasti eikä polvi sen paremmin kuin pohkeet tainneet suuttua jumppailusta. Pikemminkin päinvastoin. Illalla varmaan pyöräytän taas Pilateksen käyntiin.