Kuluneen viikon ulkoilut ovat sujuneet vaihtelevasti ja edelleen käsijarru pohjassa sekä ilman mitään suurempaa suunnitelmallisuutta.

Sunnuntain 'pitkältä' palautuakseni lähdin maanantaina illansuussa lähimetsään aikeenani tehdä reipas kävelylenkki. Marssin kaksi kierrosta tuota n. 1670 metrin mittaista lenkkiä, ja matka tuntui maistuvan niin hyvältä, että vaihdoin kolmannella kierroksella hölkäksi. Puoli kierrosta sujui todella hyvin, mutta sitten alkoi vatsassa painaa. Syntyi mielikuva, että olen nielaissut kokonaisen setsuurin, joka on jäänyt poikittain navan kohdalle jumiin. Kipua ei varsinaisesti tuntunut, mutta nähtävästi hölkkä sen verran höykytti tulehduksen rasittamia sisuskaluja, että siellä noustiin jonkinlaiseen puolustusreaktioon. Vaihdoin hölkkä-kävelyksi ja sitä tahtia onnistuin kulkemaan vielä neljännenkin kierroksen, mutta sitten oli luovutettava. Olo oli kuitenkin mitä mahtavin! Hämärä laskeutui metsään lenkin aikana ja oli toki ihanaa hengittää raikasta ilmaa ja tuoksutella syksyä.

Keskiviikkona olin suunnitellut illaksi Paloheinä-pyrähdystä, mutta illaksi oli luvattu niin huonoa säätä, että en rohjennut haastaa kroppaani - vielä. Pyöräily Paloheinään ja pururatalenkki olisivat vielä onnistuneet, mutta pyöräily kaatosateessa ja viimassa valmiiksi hikisenä ei houkutellut. Etenkään, kun perheessä on jo kaksi flunssatapausta. Niinpä päätin vaeltaa työpäivän päätteeksi kotiin jalkaisin. Ainoa ongelma oli, että jo edellisenä päivänä valmiiksi pakattu vaihtovarustekassi oli unohtunut kotiin. Onneksi löysin töistä vanhan lenkkipaidan ja varatossut, joilla ainakin kävely sujuisi. Hölkän kannalta tärkein asuste nimittäin puuttui. Shortseja tai verkkareita ei myöskään löytynyt, mutta farkuissa matka taittui totta kai. 

Eiliseksi olin suunnitellut jonkinlaista 'pitkistä'. Tavoitteena oli lähteä sauvojen kanssa kävelemään Töölön ja Hietalahden seuduille ja samalla ihailemaan Nelosen vuotuista ilotulituskilpailua. Kilpailun oli määrä alkaa klo 21.30 ja matkaa varten tuli varata puolisentoista tuntia, eli lähtö kotoa tapahtuisi viimeistään klo 19. Ajattelin tällä tavalla lääkitä sitä pettymystä, jonka Taiteiden yöksi suunnittelemani lenkin myttyyn meno aiheutti. Mutta taaskaan ei onnistunut. Tilanteet vaihtelivat nopeasti, aikaa kului turhan paljon, ja kun pimenevälle taivaalle alkoi vielä kertyä synkän näköisiä pilviä, päätin nöyrästi tyytyä lenkkeilyyn lähimetsässä. Aloitin kävelemällä ensimmäisen kierroksen, jonka jälkeen vaihdoin hölkkä-kävelyyn siten, että kävelin olennaiset ylämäet. Kiersin lenkin sitä tahtia lopulta peräti kuuteen kertaan, joista neljäs taittui rankkasateessa. Vaatteethan siinä kastuivat, mutta kun matkaa kotiin ei ollut nimeksikään, en antanut asian häiritä. Tuli ihan seikkailufiilis pitkästä aikaa! Viimeisellä kierroksella navan alla alkoi myllertää, mutta en raaskinut enää jättää leikkiä kesken. Tätä hurvittelua jouduin katumaan, kun putkisto yön aikana sitten pikkuisen pillastui.