Tiistain erikoinen eli tunti kuntonyrkkeilyä ja kolme varttia voimacircuit-treeniä käynnistyi lämmittelevällä hölkällä salille. Lämpö oli tosin hommasta kaukana kun hieman ennen lähtöhetkeä yllätti sade, sekä sen kaveriksi navakka tuuli. Onneksi matka ei ole kovin pitkä. 

Pääsimme kaikki pareittain koko tunniksi säkeille, ja mätke olikin sen mukainen, että syyslomat ovat tehneet tehtävänsä.  Keskityimme aluksi perusasioihin ja lopuksi teimme kasvavaa sarjaa, eli lyöntejä lisättiin aina vuoroparin jälkeen. Yritin aloittaa rennosti mutta tietenkin innostuksissani paiskoin hanskoja niin voimalla, että lopputunnista oli vaikeata enää muistaa että mitä ja missä järjestyksessä. Tempo oli reipas ja syke kohosi mukavasti. 

Tunnin jälkeen hiki virtasi mutta voimia tuntui kuitenkin olevan sen verran jäljellä, että päätin jäädä vielä voimacircuitiin, vaikka olin hieman jo ehtinyt empiä. Luvassa oli lisäporkkanaksi autokyyti kotiin tunnin jälkeen, mikä houkutti erityisesti siksi, että hengästyessä tunsin kurkunpäässä aika ilkeää jomotusta. Ajatus lähtemisestä hikisenä sateeseen ja tuuleen juoksemaan valmiiksi märissä ja kylmissä vaatteissa ei siksi juuri innostanut. 

Voimacircuitissa teimme pääosin vanhoja tuttuja liikkeitä. Kaikki sujui hyvin, kunnes eräässä lattian tasossa tehtävässä liikkeessä erehdyin reteästi vaihtamaan 5 kg:n painon 10 kg:n painoon, jonka seurauksena vasemman lapaluun alla vinksahti kipeästi. Liikkeessä paino viedään pään yli ja tuodaan takaisin eteen jalkaterien väliin. 10 kg:n paino ei sinällään ole liian painava minulle tässä harjoituksessa, mutta tein liikkeen huolimattomasti varmaankin siksi, että olin jo tottunut kevyempään painoon. Niinpä jouduin hetken puhaltelemaan sivussa ja odottamaan kivun laantumista. Treeniä oli enää 10 minuuttia jäljellä, ja kun lapaluu ei asettunut, tyydyin tekemään helpompia liikkeitä lopun aikaa. Olipa hyvä, että autokyyti odotti pihalla. Juokseminen olisi ollut aika kivuliasta. Illalla kotona koko hartiaa särki ja yöllä heräilin monta kertaa kääntyillessäni. Tänä aamuna tilanne oli onneksi jo paljon parempi ja toivon lujasti, että selviän säikähdyksellä.