Korviini kantautui tuo otsikon sana, ja havahduin huomaamaan, että totta tosiaan, enää vajaat puolitoista viikkoa tehokasta juoksuaikaa jäljellä. Olisi kai jo aika keventää harjoittelua jollakin tavoin. Marraskuun viimeinen viikko on sitten pelkkää leikkiä ja laulua.

Vauhteja en juurikaan voi keventää, joten kevennän lenkkikertojen määrää. Juoksen tästä lähin vain joka toinen päivä siten, että lauantaisin kuitenkin aina pitkän lenkin siitä huolimatta osuuko perjantaiksi juoksua vai ei. Lenkkejä en myöskään lyhennä, vaikka aluksi ajattelin tehdä niin. Lepopäivät kompensoikoot niiden rasitukset. Jos lepopäivän pito ei huvita, juoksen niin kuin minulle sattuu sopimaan.

Ei tässä suunnitelmassa taida paljon ideaa olla, mutta on nyt sentään edes jonkinlainen suunnitelma tänä kiireiden, huolten ja vaivojen täyttämänä aikana.

Tänään hölköttelin muunnellun T2-lenkin, eli kiersin Malmin lentokentän kautta. Juoksu lähti heti kotiovelta kulkemaan varsin mukavasti. Jouduin kuitenkin pari kertaa pysähtymään säädelläkseni lenkkitossujen nauhoja. Olin liikkeellä ilman nilkkatukia ja kengissä tuntui olevan aivan tolkuttomasti tilaa. Hyvin sujui meno ilman tukia, mutta otan ne silti Arenalle mukaan. Kerran pysähdyin myös venyttelemään pohkeita ja Malminkaarella kävelin noin puolentoista minuutin ajan, ihan vain huvikseni.

Tästä eteenpäin joulukuun 2. päivään asti juoksun tulee olla pelkästään hauskaa.