Eilen illalla uudet, hienot nyrkkeilyhanskani pääsivät tositoimiin.
Saavuin salille hyvissä ajoin. Tarkoitukseni oli seurata hetken aikaa esikoispojan taekwondo-treeniä ennen oman sessioni alkua. Meneillään olivatkin vauhdikkaat potkutreenit. Lasten ja nuorten ryhmä on iso, mutta opettajia on kaksi ja harjoittelu mitä ilmeisimmin hyvin motivoivaa ja palkitsevaa tietystä kurinalaisuudesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia...). Napakasti tömähti esikoispojankin jalka potkutyynyyn.
Pian oli aika siirtyä viereiseen saliin. Opettajamme huomasi heti komean mustelmani, eikä kummemmin peitellyt hymyään. Taisin olla aika katu-uskottava ;). Hän esitteli aluksi (mistä tunsin suurta kiitollisuutta) lajin perustekniikoita. Eipä niissä mitään ylivoimaisen vaikeata ollut, kun tarkoituskaan ei ole varsinaisesti osua mihinkään eikä voittaa ketään vastustajaa. Tekniikasta on uskoakseni apua ainakin siinä, etteivät nivelet tms kärsi harjoittelusta. Ja, kuten kävi tunnin aikana ilmi, myös siinä, että toistoja jaksaa tehdä enemmän jos muistaa pitää otteluasennon ja säilyttää rentouden. Tämäkin on tekniikkaa.
Aluksi oli lämmittelyä, hyppelyä ja käsien heiluttelua omaan tahtiin, muutamia punnerruksia ja muuta lihasten herättelyä reippaan musan tahdissa. Sitten pantiin hanskat käteen ja ruvettiin takomaan. Iskut osoitettiin kaverin hanskoihin tai nyrkkeilysäkkiin. Aluksi iskut olivat yksittäisiä, mutta kehon lämmettyä siirryttiin yksinkertaisiin sarjoihin, ja iskujen tahtikin nopeutui. Lopulta taoimme ihan tosissamme. Oli se aika terapeuttista, täytyy myöntää. Huomasin, että tekemiseen täytyy keskittyä jokseenkin samalla tavalla kuin hapkido-treeneissä. Tekniikkaa täytyy ajatella, kunnes se jossain vaiheessa toivottavasti muuttuu automaattiseksi. Pieni aggressio on hyvä jostain kehittää, tuo kummasti lisää terävyyttä iskuihin.
Pidettiin myös eräänlainen kuntopiiriharjoitus. Perustettiin kuusi rastia, joissa kussakin tehtiin eri liikkeitä; lankkua, selkälihasliikkeitä, vatsalihasliikkeitä, puntin avulla ns. räjähtävää voimaa hartialihaksille, askelkyykkyjä, punnerruksia. Monipuolista treeniä.
Tunnin jälkeen olo ei ollut ihan kuollut, mutta hiki oli! Joko osasin oikean iskutekniikan tai sitten en tehnyt ihan täydellä teholla, tai sitten omatoiminen lihaskuntoharjoittelu on tepsinyt, mutta mitään ihmeempiä kipuja en tänään tunne missään. Hartioissa ja käsivarsissa tuntuu selvästi, että jotain on tehty, mutta hyvällä tavalla. Toisaalta on ehkä parempikin, etten heti hakannut käsiäni halvaukseen asti. Ensi kerralla sitten enemmän ruutia rusikointiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.