Vanhan puujalkavitsin mukaan maailman lyhyin työmatka on tuumasta toimeen.

Aamulla julistamani Bongaa kadunpätkä -haasteen ensimmäinen lenkki kohdistui Neilikkatielle, joka sijaitsee Vantaan Tikkurilassa. 

Miksi valitsin juuri Neilikkatien? 

Kadunnimeksi se on kaunis ja kodikas, kuin suoraan jostain tyttökirjasta tai sadusta, mutta koska se näytti kartan mukaan sijaitsevan Tikkurilan vilkasliikenteisen aseman ja keskustan välittömässä läheisyydessä, minua kiehtoi se, että juuri tuo nimi oli kyseiselle väylälle annettu. Päätin lähteä katsomaan.

Koska tunnen Vantaan moderneja huudeja varsin huonosti, jouduin turvautumaan karttasovelluksen apuun. Hetkessä löytyikin nopein reitti, jota lähdin seuraamaan. Tarjolla oli myös kaksi hieman pidempää ja  paljon viihtyisämpää reittiä, jotka kulkivat osittain Vantaanjoen rantaa pitkin. Aikaa ei ollut rajattomasti, joten tyydyin vähempään. 

Olin aiemmin lukenut Vantaan paikallislehdestä, että Tikkurilankosken aluetta ollaan ryhtymässä kunnostamaan ja kehittämään. Tikkurilankoski kuohuu Tikkurilan keskustan tuntumassa, tiedekeskus Heurekan välittömässä läheisyydessä. Olen Heurekassa joskus vuosia sitten viimeksi käynyt, mutta Tikkurilankosken nykytilaa en ole omin silmin sen jälkeen nähnyt. 

Starttasin siis kohti Tikkurilaa. Pukinmäen kohdalla ylitin Vantaanjoen, jossa virta on vielä varsin voimakas ja vesi korkealla. 

20190413_131211.jpg

Kävelin Pukinmäkeen ja aseman kohdalla havaitsin tienposkessa kylttejä, joiden mukaan kuljin Helsinki Spring Marathonin reitillä. Juoksijoita ei vielä näkynyt, mutta huoltoväkeä oli jo saapunut paikalle. Onnentoivotukset kaikille maaliin päässeille sekä sitä yrittäneille!

Jatkoin pitkin Malminkaarta. Malmin aseman ympäristöön on valmistunut viime vuosina paljon uusia asuintaloja ja liikenne on siellä vilkasta. Muistan Malmin lapsuudestani osittain idyllisenä maalaismaisemana, ja osittain levottomana, kasvukipuisena seutuna, jonne poliisilla oli usein asiaa. Uskoisin, että Malmille sijoitetut oppilaitokset ovat hieman rauhoittaneet ja siistineet katukuvaa, joka tänä päivänä vaikuttaa enemmänkin keskiluokkaiselta. 

Jatkoin pitkin Malminkaarta aina Malmin lentokentälle saakka. Tuo kenttä on ollut viime vuosina paljon julkisuudessa, koska kentän toimintaa ollaan lopettamassa. Kentän tilalle rakennettaisiin suuri määrä asuintaloja. Malmin lentokenttä on kuitenkin ilmailuharrastajille tärkeä, koska muita harrastajakäyttöön soveltuvia kenttiä ei pääkaupunkiseudulla ole. Lisäksi Malmin lentokenttä on tärkeä ilmailuopetuksen kannalta. Malmin lentoaseman ystävät ry onkin ponnekkaasti vastustanut Helsingin kaupungin aikeita. Viimeisin kentän säilyttämisen puolesta keskeinen havainto on ollut valtavan rakennusurakan mahdollisesti aiheuttamat ympäristöhaitat. Kentän maaperässä on havaittu suuria määriä sulfidisavea, joka esimerkiksi vesistöön joutuessaan aiheuttaisi suuria tuhoja. Erityisesti Longinojan herkkä, kovalla työllä ennallistettu ympäristö taimenineen ja muine kaloineen ja eliöineen olisi vaarassa saastua. 

Kaiken lisäksi alue on soista, kosteaa ja upottavaa maata, ja lienee alun perinkin ollut hyvä syy ja täysin viisasta jättää se rakentamatta. Lentokenttäkäyttöön alue sen sijaan sopii. 

Jatkoin matkaani kohti Puistolaa. Reittisovellus ohjasi minut pientaloalueen halki. Täytyy sanoa, että Puistolakin on vuosien varrella muuttunut, eikä välttämättä huonompaan suuntaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten alue oli harvaan rakennettuine puutaloineen ja -tarhoineen kuin maalaiskylä, mutta nyt tontteja näytti lohotun niin, että jokaisen väylän varrella oli parissa kolmessakin rivissä omakotitaloja vieri vieressä. Suuri osa rakennuksista näytti varsin uusilta. Tienvarret olivat siistissä kunnossa ja asukkaat taas kerran hyvinkin keskiluokkaista väkeä. Talojen edustalle pysäköidyt autot olivat uuden ja kiiltävän oloisia. 

Puistolan asemalta oli enää kivenheitto Tikkurilan asemalle. Viimeinen etappi kulki pääasiassa radan viertä, eikä sen varrella ollut juuri nähtävää. 

Kävelin rukkassuunnalla kohti Tikkurilan keskustaa. Ylitin Keravajoen ja saavuin vanhan vernissatehtaan luo, joka nykyään tunnetaan nimellä Kulttuuritehdas Vernissa. 

20190413_145905.jpg

Vernissan vieressä kuohuu Tikkurilankoski. 

20190413_150255.jpg

20190413_150234.jpg

Näitä koskimaisemia ollaan ryhtymässä kunnostamaan ja kehittämään. Vieressä sijaitsee tiedekeskus Heureka, joka vetää väkeä ympäri Suomen. Jokirannassa on kauniita niittyjä ja poukamia, jotka ovat mainioita ajanvietepaikkoja ja eväsretkien kohteita vaikkapa koululaisryhmille tai lapsiperheille, tai miksei keski-ikäisille rouville piknik-koreineen. Nykytilassaan rannat näyttävät kieltämättä sotkuisilta ja hoitamattomilta, vaikka pöytiä ja penkkejä oli jo aseteltu paikoilleen. Olisihan se hienoa, jos nämä omaleimaiset jokimaisemat saataisiin päivittäiseen hyötykäyttöön. Toivoa kuitenkin sopii, ettei alueesta muokata mitään muovista huvipuistoa, vaan se säilyisi osana Keravajoen luonnollista ympäristöä.

20190413_150545.jpg

Kävelin Heurekan edustalla kulkevalla, kapealla hiekkatiellä, kun takaani lähestyi keski-ikäisen oloinen isä kaksine lapsineen polkupyörillään. Kävelin mielestäni ihan omalla puolellani, melko lähellä tien oikeaa laitaa, mutta siitä huolimatta isä jostain syystä ohjasi lapsensa ohittamaan minut oikealta puoleltani. Toinen lapsista kuitenkin kiersi minut vasemmalta, kuten kuuluu, ja koska tilaa oli siellä enemmän. Huomasin tilanteen ajoissa ja väistin parhaani mukaan ensin hieman keskemmälle, sitten oikealle, johon isä reagoi tokaisemalla, että "Kun täällä kävellään keskellä tietä" ja mulkoilemalla minua. Hän itse sujahti ohitseni tarpeettoman läheltä. Totesin kovalla äänellä, että "Te itse ajatte keskellä tietä" ja mulkoilin takaisin. Isälle meni luu ns. kurkkuun ja hän pari kertaa nielaistuaan nauraa hörähti vaivautuneena jotain, kuinka "oli hyvin huomattu tämä". Lapset kääntyivät pian jonnekin vasemmalle teiden risteyskohdassa, mutta isä jäi jälkeen, seisoi risteyksessä mulkoillen edelleen minua. Ilmeisesti hänellä oli ajatuksena haastaa jonkinlaista riitaa. Tuijotin takaisin järkähtämättä, kunnes mies polkaisi pyöränsä käyntiin, sijoitti tukevan ahterinsa satulalle ja ajoi pois. 

20190413_150344.jpg

 

20190413_150535.jpg

 

20190413_150731.jpg

Vielä hetken jouduin harhailemaan, ennen kuin löysin Neilikkatien. Otin maisemakuvan, jonka kuitenkin onnistuin tärvelemään ja kadottamaan sählätessäni puhelimen kameran kanssa ennen tämän postauksen kirjoittamista. Voin kertoa, että Neilikkatie oli huhtikuisen karussa kelissäkin ihan viihtyisän oloinen, kerrostalojen reunustama tie, asukkaidensa kotikatu. 

20190413_150958.jpg