Viime viikonlopun käytin monenlaiseen mietiskelyyn. Sieniretken humussa ja tuoksinassa ajatteluaikaa ei jäänyt paljon, mutta sen verran kuitenkin, että tiettyjä päätöksiä sain tehdyksi. 

Yksi päätös koskee juoksuharrastuksen tulevaisuutta. Tilanteet ovat kehittyneet siihen malliin, että päätin vetäytyä joksikin aikaa ns. stand-by -tilaan, tai selvällä suomella sanottuna pistää harrastuksen joksikin aikaa ns. katkolle. Tämä ei tarkoita sitä, että treenaaminen sinällään loppuisi, vaan liikahtelen sen verran kuin jaksan ja ehdin sataprosenttisesti terveysliikuntamentaliteetilla. 

Katko koskee toisin sanoen enimmäkseen juoksu- ja kisasosiaalista toimintaa. En enää tänä vuonna osallistu mihinkään ultrakisoihin ja muutkin riennoiksi laskettavat suoritan kokonaan muun elämän ehdoilla. Mitään muita tavoitteita ei loppuvuonna edes mietitä. 

Niinpä Kaappimaratoonari vetäytyy joksikin aikaa kaappinsa uumeniin miettimään elämän tarkoitusta. Päivityksiä tulee vasta kun jotain merkittävää päiviteltävää ilmaantuu. Toivotan mitä parhainta syksyn jatkoa arvoisille juoksutovereille sekä lukijoille!