Torstaista tuli lepopäivä. Ensinnäkin ukkosmyrsky yllätti ja toisekseen naapurin lettukesteillä oli aivan liian hyvät tarjoomukset. Enhän minä herkkupehva kyennyt vastustamaan lettujen, jäätelön, mansikkahillon ja kermavaahdon kutsua.
Tänä aamuna kipittelin sitten töihin. Tarkoitus oli jälleen yrittää jotain intervallinomaista juoksua, ja tällä kertaa se onnistuikin. Ei tosin aivan halutunlaisena, mutta kolme kohtuuhyvää spurttia sain heitetyksi, kukin kestoltaan noin 3-4 minuuttia. Vauhdissa on vaikeata seurata ajan kulua, ja varsinkaan lenkin jälkeen enää muistaa mitä se milloinkin näytti. Mutta ei kai tämä nyt niin peevelin tarkkaa olekaan. Vauhtia oli töppösissä sen verran, että viisi minuuttia alle tunnin vei työmatka tänä aamuna, vaikka liikennevaloissa sain seisoskella pariin otteeseen. Tosin pysäytin kellon n. 200 metriä aiemmin kuin tavallisesti, koska siirryin jäähdyttelykävelyyn välttääkseni totaalipysähtymisen reitin viimeisissä valoissa.
Iltapäivällä rauhallisempi paluu, saatan innostua jopa kiertämään Kaivopuiston kautta mikäli sää on siedettävä. Huomenissa vuorossa viikon pitkis.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.