... lähdin sittenkin pienelle lenkille tiistai-iltana kun olin saanut jälkikasvun petiin. Mutta vain ihan pienelle puolen tunnin köpöttelylle lähinnä turvatakseni seuraavan yön unet. Juoksin runsaat 15 minuuttia tuonne päin ja vähän alle 13 minuuttia takaisin, eli sopivan tasaisesti kiihtyvää vauhtia.

Lenkin aikana vahvistui yksi tärkeä havainto: polvisärkyni ei ole peräisin polvesta vaan pohkeesta. Olin päivällä löytänyt kipeän kuhmun oikeasta pohkeestani. Hieroilin ja availin sitä päivän ja illan mittaan, ja iltalenkin jälkeen pohje olikin oikein hyvässä kunnossa. Ilmeisesti tuona kohtalokkaana hetkenä pururadalla kroppani oli päättänyt krampata pohkeesta jonkun säikeen säästääkseen polvinivelen. Tai jotain. Minusta olisi ainakin hyvin hauskaa ajatella että Kaappimaratoonarin keho osaisi tehdä nopeita päätöksiä ilman Kaappimaratoonariakin.

Tänä aamuna lihas tuntui jäykältä, mutta herättelin sitä venyttelyllä ja kevyellä ravistelulla. Polvessa ei ollut enää mitään tuntemuksia.

Iltalenkin jälkeen valmistin myös puolen litran annoksen maltojuomaa, jonka hörpin televisiota katsellessani. Puolen yön aikaan kävin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Keskiviikon ja torstain aikana on tarkoitus lipitellä litran verran kumpanakin päivänä. Perjantaina korkeintaan puoli litraa, ja sitten tankkaus seis.