Peruskauraa maanantai-iltana. Hölköttelin T2:n aluksi kirkkaassa pakkaskelissä. Puolenvälin tienoilla alkoi yhtäkkiä taivaalta ryöpytä pehmeitä hiutaleita. Tuuli yltyi niin että poskien iho sai lopulta hienon pyrykuorinnan.
Olin menevinäni ihan älyttömän kevyttä vauhtia mutta loppuaika oli tunti ja 33 minuuttia, eli kivaa kyytiä se sitten kuitenkin oli. Mahassa ei edes painanut iltapäivällä lasten kanssa hiihtoloman kunniaksi nautittu runsas kiinalainen päivällinen.
Lukemista en tuon enempää tiedä. Tähtiä näkyi loppumatkasta taivaalla. Ne tuikkivat oikein iloisesti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.