Muutaman päivän hyötyliikuntapaussi teki tehtävänsä ja jalat ja selkä olivat kunnossa eilisellä työmatkalenkillä. Tunti ja pari minuuttia kului rattoisasti ja kevyen oloisesti. Hieman juili iltaa kohden oikeassa pohkeessa ja jossain molempien polvien alapuolella. Lienevätkö kiinnityskohdat kipeinä. Huoah. Onkohan ylipäätään mahdollista lähteä yhteenkään juoksurientoon ilman ainuttakaan kipeää kohtaa kehossa?

Henkisesti olo on mitä mainioin. Odotan tulevaa kohtaamista Ponnenjärven hirviön kanssa innostunein ja leppoisin mielin. Matkaan on lähdössä hyvää ryhmää ja tiedossa on mitä ilmeisimmin hauska reissu - tai niin hauska kuin 24 tunnin ultramaratonilla voi kohtuudella odottaa. Hauskuus on suhteellista. Ehkä parempi avainsana olisi nyt helppous... leppoisuus?....

Tavoitteena on kuitenkin selvitä vuorokaudesta ehjin nahoin joka suhteessa. Matkaa saisi taittua noin puolet siitä, mitä Bornholmissa havittelen. Paljonko se sitten on? No se selviää tuonnempana tässä blogissa.

Varustelen mukaan varustetta ja tarviketta sen verran ja sen laatuisesti, että onnistun pysyttelemään lämpimänä, ravittuna ja mahdollisimman hyvävointisena koko ajan. Aluksi suunnittelin pidempää lepojaksoa yön hetkiksi, mutta luvassa on niin upeata keliä, että taidan pysytellä rauhallisesti liikkeellä niin paljon kuin suinkin. Eri asia olisi ollut, jos olisi ollut rämmittävä sateessa ja tuulessa nollakelin vallitessa. Huonossa kelissä väsyy myös mieli pahemmin. Yritän kaikin tavoin valjastaa käyttöön peruskestävyyden, jota on talven ja kevään treenailuissa generoitunut kroppani uumeniin. Löysäilyyn yritän olla sortumatta, vaikka kyseessä on ns. harjoituskisa. Samalla tämä on viimeinen raskas treeni ennen Bornholmia, ja raskaan treenin on tunnuttava jossain, ei se muuten olisi raskas. 

Vaikka näitä startteja on jo muutama takana, ei pieni perhonen vatsassa suostu rauhoittumaan. Tien päälle sen jo tekee mieli.