Aamulla satoi ja tuuli. Heräsin seitsemältä, verryttelin ja tein alkuvenytyksiä ja söin hieman, join paljon vettä. Sitten läksin juoksemaan kohti Paloheinää.
Torstain juoksut eivät tuntuneet enää lainkaan. Tein eilisiltana itselleni tankkausjuomaksi ns. maltopommin (2,5 dl maltodekstriinijauhetta noin 6 desilitraan vettä, suolatabletti ja ripaus mansikkamehua). Join sen myöhään illalla ja yön aikana se on imeytynyt ja saattanut poistaa viimeisenkin rasituksen tunteen jaloistani. Joka tapauksessa juoksu tuntui hyvältä, sää ei. Minulla oli juomavyössä iso pullollinen maltolla terästettyä Puhtia. Muita eväitä en tällä kertaa ottanut mukaan, koska olin jalkaisin liikkeellä.
Saavuin hyvissä ajoin Paloheinään. Sade ehti kastella kaikki vaatteeni, ja tietenkin lakkasi juuri ennen kuin pääsin perille. Olo oli märkien vaatteiden mukainen, ja manailin huonoa tuuriani. Kohtasin kuitenkin saman tien tuttuja kasvoja. Tuli heti parempi mieli. Ilmoittauduimme juoksuun ja maksoimme osallistumismaksun, lisäksi meitä ensikertalaisia perehdytettiin reittiin. Vaikutti aika helpolta.
Startti kajahti tasan klo 9. Lähdin seuraamaan reitin tuntevia juoksijoita, jotka painelivat melkoista haipakkaa. Niinpä ensimmäinen kierros taitettiin varsin hyvässä ajassa. Kierros on hieman runsaan viiden kilometrin mittainen, ja se juostaan kahdeksan kertaa. Reitti on virallisesti mitattu. Ensimmäisen kierroksen lopulla sain juoksuseuraakin, kiitos vain martsa kirityksestä!
Juoksimme kierrokset 2 - 4 hyvää, tasaista vauhtia. Reitti kulkee metsän keskellä. Sade oli puhdistanut ilman ja metsässä oli tuoksuvan raikasta ja hyvä hengittää. Linnut lauloivat ja tuuli oli heikkoa. Erinomainen keli sitten loppujen lopuksi. Tie polveilee ja mutkittelee, siinä on salakavalaa korkeuseroa ja mäkeä, joka rupeaa tuntumaan vasta loppumatkasta. Juoksimme siitä huolimatta koko ajan ilman kävelytaukoja.
On tunnustettava, että eksyimme heti toisella kierroksella, kun "oppaat" katosivat horisonttiin. On tuo Paloheinä sitten kummallinen paikka. Käännyimme eräässä mutkassa vasemmalle, kun olisi pitänyt mennä suoraan. Kiertelimme ja harhailimme aivan tuntemattomissa maisemissa muutamia minuutteja. Onneksi martsa otti ohjat käsiinsä ja johdatti meidät ripeästi takaisin reitille. Ilman martsaa hortoilisin jossain Pakilan perukoilla varmaan vieläkin. On siis syytä kiittää jälleen! Aikaa emme juurikaan hävinneet, vaikka ensimmäisen kierroksen kierrosaika oli ollut paljon nopeampi, sillä sehän oli ollutkin tavoitetta huomattavasti nopeampi kierros. Uskoisin, että samoihin meni tuon kierroksen aika kuin jos olisimme juosseet oikealla reitillä.
Puolimaratonin jälkeen martsa jatkoi matkaa omaan suuntaansa ja minä jäin viimeistelemään harjoitusputkeni päättävän maratonin. Olin sanonut aiemmin, että ehkä vauhtini putoaa huomattavasti kun jään yksin. Panin musan soimaan ja annoin mennä sen kummemmin askellusta miettimättä, fiilisten mukaan. Huoltotauoilla hörppäsin vain juomaa ja yritin päästä mahdollisimman pian taas liikkeelle. Vessassa jouduin pistäytymään yhden kerran.
Matka sujuikin joutuisasti. Musa kiritti menoani lähes huomaamatta, ja kun saavuin viimeisen kerran huoltopisteelle, olin ollut matkalla täpärästi neljä tuntia. Siellä odottivatkin jälleen parit tutut kasvot, kiva kun poikkesitte, S ja J! Sain teistä virtaa viimeiselle etapille.
Matka painoi jo jaloissa, mutta juoksin sinnikkäästi yrittäen pitää aiemman vauhtini. Tutuiksi tulleet mutkat ja kaarteet vaihtuivat vikkelään, ja kaikissa alamäissä juoksin niin kovaa kuin uskalsin. Oikeassa jalkapöydässäni tuntui nimittäin kohtalaisen ikävää kipua. Maaliin saavuin oman kelloni mukaan ajassa 4.32.xx (en muista nyt sekunteja). Virallinen aika selvinnee piakkoin, mutta on hyvin lähellä tuota, jollei sama. Pieni mahdollisuus on tietenkin olemassa, että eksymisellä katsotaan olevan jotain vaikutusta loppuaikaan. Joka tapauksessa se on uusi ennätykseni!
Sen verran jalka kipuili juoksun jälkeen, että kotimatka oli taitettava autolla. Tavoitteeni oli ollut juosta tänään hieman yli 50 kilometriä. Se ei nyt toteutunut, mutta päivän saldoksi tuli sentään runsaat 46 kilometriä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.