Terveiset taas Mombasasta. Tarkoitus oli jatkaa maanantain linjoilla, mutta kyllä se kuulkaa on vain ihme mitä uudet, hyvät juoksukengät houkuttelevat juoksevan ihmisen itsestään irti repimään.

Saanko esitellä: Asics Nimbus. Toistaiseksi parhaat juoksukenkäni (tai siltä ainakin tuntuu noiden entisten, täysinpalvelleiden kivikovien lättänöiden jälkeen).

No ei se nyt ihan repimistä ollut, mutta T0 vaihtui T2:ksi. Tuuli navakasti, joten lähdin matkaan vastapäivään ja sitten, niin kuin monta kertaa aiemminkin, käännyin tietyssä risteyksessä oikealle ja sitten siinä toisessa taas jatkoin suoraan eteenpäin ja hups pian olinkin jo matkalla kohti T2:n etäisintä pistettä.

Ehkä Nimbuksien parhaat ominaisuudet eivät tulleet lumimöhnässä juostessa esiin. Olen noilla NB:llä tottunut parin viime kuukauden aikana askeltamaan voimakkaasti päkiällä, varmaan siksi että pohjista oli kaikki vaimennus jo mennyttä. Lisäksi sipsuttava askel on minusta ainoa tehokas pehmeällä alustalla. Näillä uusilla kengillä (huomaatteko, en ole edes vielä tottunut käyttämään niiden nimeä automaattisesti) minun ei tarvitse sipsutella, vaan voin heittää jalkaa toisen eteen siihen malliin kuin ne luonnostaan asettuvat. Tunne on lievästi sanoen vapauttava.

Ainoa varjo paratiisissa olivat molempiin päkiöihin ilmaantuneet rakonalut, jotka johtunevat juuri päivän alustasta sekä liian päkiäpainotteisesta, epäluonnollisesta askeleesta. Nimbuksissani on nimittäin hyvin voimakas päkiävaimennus. Toivon, että vaiva helpottaa pian. Toisinaan kengät, jotka tuottavat uusina tuskia, paranevat vanhetessaan niin ettei niistä lopulta raaskisi lainkaan luopua.

Kahden viikon flunssa on selvästi heikentänyt kuntoa. Aikaa paloi vaikka juoksin mielestäni ihan mukavaa vauhtia. Ehtiiköhän tässä nyt huhtikuun loppuun mennessä kerätä kuntoa maratonin verran. No se jää nähtäväksi. Tässä lenkin tiedot:

8.3.2006

exe.time: 1.49

ave: 148

kcal/fat: 816/45