Joulukuu on edennyt omalla painollaan ja arkisen karavaaninkuljetuksen ehdoilla. Pimeyttä ja vesisadetta on riittänyt, nähtävästi tänä vuonna Etelä-Suomessa vietetään lumetonta joulua. Ulkoilun kannalta lumettomuus ei ole pelkästään huono asia, ainakaan näin kaupunkialueella. Eipähän ole loskaa jaloissa pyörimässä ja baanoja tärvelemässä. Olen saanut jopa pari menevämpää lenkkiä aikaiseksi, tosin vasta ns. loppua kohti kiihtyvän vauhdin periaattteella. Erilaista jalkojen avulla etenemistä on silti kertynyt noin 8 - 10 tuntia viikossa, mikä ei ole ihan surkea tulos näissä olosuhteissa. Yhtään ns. pitkää lenkkiä en tosin ole saanut aikaiseksi. PHM:t ja Hasset ovat menneet sivu suun milloin minkäkin takia. Viimeisin riesa on ollut jokin kipua ja turvotusta aiheuttava ongelma, ilmeisesti tulehdus, joka on iskenyt vasempaan jalkaterään/nilkkaan, mutta joka tätä kirjoitettaessa on jo hyvässä hallinnassa ja paranemaan päin. Tervetullutta vaihtelua on ollut pitkästä aikaa valitella liikunnasta aiheutuvia vaivoja!

Eräs huono puoli lumettomuudessa kuitenkin on. Kun on märkää, pimeää ja kohtalaisen lämmintä, kaikenlaiset homeet sun muut bugit, homeet ja pasiliskot porskuttavat voimallisesti metsiköissä ja ojanpohjilla. Sitähän ne tekisivät myös lumen alla, mutta niiden tuotokset jäisivät hangen alle piiloon. On nimittäin ilmeistä, että hengitykseni ei ole ihan niin sujuvaa kuin voisi olla. Tai niin kuin on vanhoina hyvinä aikoina aina kostean kelin vallitessa ollut. Olo on lähes päivittäin tukkoinen ja tuketta kasautuu hengitysteihin, varsinkin jos vauhtia on lenkillä enemmän kuin tavallisessa kruisailussa. Itse asiassa en paljon liioittelisi, jos toteaisin, että en ole vieläkään palautunut täysin entiselleni viime talven infektiokierteen jälkeen. Mutta kun ei ihminen aina juustokuvun alla voi elää, on vain yritettävä jatkaa matkaa niillä edellytyksillä mitä käytettävissä on. Onneksi noita suhteellisen turvallisia lääkkeitä on moneen lähtöön. 
 

Ylihuomenna torstaina pimeys huipentuu. Sen jälkeen mennään taas kohti kevättä ja valoisampia aikoja. Kuluvan viikon viimeiset päivät vietetään joulua, valon juhlaa. Toivotankin saman tien kaikille lukijoille, kanssakulkijoille ja muille tänne blogilleni toisinaan eksyville oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa sekä vuodenvaihdetta! Kaappimaratoonari palaa asiaan pyhien jälkeen, toivottavasti uusin, freesein ajatuksin, suunnitelmin, havainnoin ja tunnoin.