Lokamaratoonin jälkeinen aika on sujunut kohtalaisen hyvin.  Enemmän se verotti voimia kuin olin osannut kuvitella, mutta ehkä sitä edeltävän viikon lenkkeilyillä on oma osuutensa. Jännitin myös sitä, mitä nikamat sanovat yli viisi ja puolituntisesta rynkytyksestä, mutta eivät ne ole olleet sen huonommassa, tosin eivät paremmassakaan kunnossa kuin ennen Lokamaratoonia. 

Maanantaina vedin kuitenkin taas tossut jalkaan ja ainakaan sen perusteella, miltä meno tuntui, ei liikarasitusta ole havaittavissa.  Ehkä oli taas hyvä päätös nössöillä ja kävellä tuo loppumatka.

Tiistaina mieli oli muuten pohjamudissa ja koko päivän kestänyt sade ja muutamat muut turhauttavat yhteensattumat tuottivat puolitahattoman lepopäivän. Ei se lepo (eli muutaman tunnin kokkailu keittiössä) varmaan haitaksikaan ollut, koska keskiviikkona juoksufiilikset olivat sitäkin korkeammalla ja painelin rantaerikoiseni  Kamppi-Kaivopuisto-Pohjoisranta-Sörnäinen-Hermanni-Arabianranta-Pikkukoski- Veräjämäki oikeastaan ihan hyvää vauhtia (tosin muutamin, lyhyin maisemienihailutauoin. Syksyinen ympäristö on minusta niin erityisen kaunis etenkin täällä kaupungissa ja kaupungin laitamilla.  Vantaan rannat erityisesti.) Syksyllä voi nähdä sellaista tyyneyttä, jota ei muulloin näe. Sen täytyy johtua erityisellä tavalla lankeavasta valosta. Tuoksut ja värit yhdessä kuljettavat tietenkin kohti kuolemaa, mutta luonnossa kuolema ei ole loppu vaan yksi vaihe kiertokulussa.

Torstaina lähdin taas totuttamaan itseäni Esport Arenan ilmanalaan. Viime kerrasta jäi päivän ajaksi outo kurkkukipu, joka lähti itsekseen pois. Eilen viihdyin radalla suurin piirtein saman verran, eli kolmisen tuntia, mutta vauhtia lisäsin loppua kohden mielestäni enemmän kuin edellisellä kerralla. Niinpä heräsin yöllä kurkunpäätä pakottavaan ja kuristavaan tunteeseen, jonka olen oppinut merkitsevän kurkunpääntulehduksen uhkaa.  Tämä tietää parin päivän taukoa kuntoilusta. Onneksi tulevana viikonloppuna on ollut joka tapauksessa tarkoitus viettää aikaa perheen parissa, joten menetystä ei tule missään muodossa.

Treenin keventäminen (jos tätä keveämmin nyt voi enää ns. tosimielessä treenata, 1. – 11.10. kertynyt yhteensä suurin piirtein 140 km/18 h kuntoilua) on ensi viikolla ohjelmassa keskiviikosta alkaen. Lauantaina nimittäin startataan Sysimustalla Satkulla. Kamppeet, otsalamput jne on jo hankittu, joten enää olen starttiviivaa vailla. Treenitkin ovat mielestäni osuneet kohtalaisen hyvin kohdalleen.