Sairausloma vasta lähenee loppuaan, mutta en malttanut olla kokeilematta muutaman juoksuaskelen ottamista torstai-iltana, kun pitkän päivän päätteeksi päätin ulkoiluttaa lenkkikavereitani. Lähdin kohti Vantaan rantaa aikomukseni tehdä vain lyhyt mutta reipas iltakävely, mutta kun jalka tuntui nousevan melkein itsestään, uskaltauduin kiristämään vauhtia vielä vähäsen.
Zen shuffletti omia aikojaan siihen tallentamaani musiikkia. Päätin edes yrittää pitää tolkun matkassa ja annoin itselleni luvan hölkkäillä joka toisen biisin ajan. Tätä rataa iltalenkki sujuikin varsin nopeasti, noin tunnissa. Suuria vaurioita ei siitä jäänyt, joten päätin kokeilla uudelleen mahdollisimman pian.
Tänään olisi ollut siivouspäivä, kuten kuluneena vuonna on jo tavaksi päässyt muodostumaan, mutta koska ahkeroin melkoisesti jo eilen perjantaina, aikaa jäi myös lenkkeilyyn. Niinpä lähdin uudelleen kohti Vantaan rantaa.
Sää oli pilvistymään päin, mutta luvattua sadetta ei onneksi kuulunut. Lähdin hölkkä-kävely-vuorovedoin kohti Haltialaa. Rannassa oli melkein kuuma ja sain hyvän menohien päälle nopeasti. Lippis olisi taas kerran ollut hyvä olla mukana, mutta Haltialaan ehdittyäni pilvipeite tiheni ja matkanteko helpottui siinä mielessä huomattavasti. Olin aikonut kääntyä siellä ympäri ja palata samaa tietä takaisin kotin, mutta ahneus iski ja hyvän musan vetämänä käännyinkin Kuninkaantammentielle.
Metsässä oli raikasta. Linnutkin siellä varmaan laulelivat, mutta Zen soitteli niin hyviä kipaleita, että en hennonut keskeyttää sitä. Matka jatkui leppoisasti kohti Paloheinää ja sieltä Majan kulmilta vihdoin maltoin kääntyä kotia kohti.
Kotona tein havainnon, jonka moni kesäisen pölisevällä hiekkatiellä joskus lenkkeillyt on saattanut tehdä. Tein havainnon suihkussa. Asetuin suihkun alle ja pian huomasin jodlaavani värikkäimpiä kirouksia, mitä naapurimmekaan ehkä on pitkään aikaan kuullut. Tutkin kehoani. Olin kuin kissatappelun jäljiltä. Kaikki arimmatkin kohdat olivat hiertyneet nilelle. Puhdistettava ne kuitenkin oli, joten suihkuttelin hammasta purren jokaista niin kauan, että tuska helpotti. Bepanthenia kului pitkä pötkö suihkun jälkeen.
Taitaa olla niin, että vaikka jonkin verran matkakokemusta on jo takana, jotkut oppirahat joutuu maksamaan aina vain uudelleen.
lauantai, 30. kesäkuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.