Valitus saa riittää, ja salitus jatkukoon.

Lieneeköhän opettajilla viime aikoina ollut oikein kevättä rinnassa? Näyttävät nimittäin päättäneen, että oppilaiden kunnosta pitää ravistaa ravat pois ja tilalle saada trimmattua lihaa. Sen verran höykytystä olivat viime viikon ja myös tämän maanantain tunnit. Saattaa kertoa myös siitä, että vyökokeet ovat taas lähempänä kuin koskaan aiemmin tänä vuonna.

Harjoittelimme uutterasti potkuja. Alkulämmöt otettiin leikkimielisellä kisalla, jossa pareittain treenattiin mahdollisimman nopealla tempolla, ja viimeisenä 10 toistoa kasaan saanut pari joutui tekemään ylimääräisiä lihaskuntoliikkeitä. Tosin vain kohtuullisen määrän, jotteivät "rangaistukset" hidastaisi harjoituksen etenemistä liikaa. Kilpailuhenki kuitenkin valtasi tämän sanktion ansiosta alaa, ja porukka huitoi menemään ihan tosissaan.

Seuraavaksi oppilaat jaettiin vyöasteen mukaan ryhmiin, joille opettaja jakoi tehtäviä. Meidän ryhmässämme oli vain kaksi jäsentä tällä kertaa. Niinpä sain oikein intensiiviopetusta. Parini on kiitettävän ahkerasti käynyt treeneissä ja tuntui osaavan tekniikat. Onneksi hän myös jakoi tietämystään auliisti. Harjoittelimme potkuja nrot 11 - 20, ja tunnen taas siirtäneeni pilkkua piirun verran oikealle kokonaisosaamiseni saldossa.

Lisäksi treenasimme torjuntoja. Ilmeisen tehokkaasti, koska käsivarsissani on tänään lukuisia mustelmia.

Tämän päivän kuntonyrkkeilyssä tahti oli tasaisen tappavaa. Edellisen tunnin veti eräs Hipkon taekwondo-opettajista, ja se tunti oli tehopainotteinen runsaine juoksupitoisine harjoitteineen. Tänään oma opettajamme oli taas salilla ja teetti meillä aluksi kevyen oloista harjoitusta, joka kuitenkin tunnin kuluessa alkoi kummasti painaa raajoissa. Ja hiki virtasi.

Lyhyen lämmittelyn jälkeen olimme olkapäähippaa hanskat käsissä ja otteluasennossa, ja sen jälkeen lämmittelimme iskuja varten lyömällä eri tavoin osumia parin hanskoihin. Iskutreenit keskeytyivät aina välillä pienen lihaskuntotreenin ajaksi.

Lopuksi säkit ripustettiin kattoon. Meitä oli juuri sopiva määrä, ettei tarvinnut vuorotella. Teimme suora- ja koukkusarjoja, 2-4-6-8. Viimeinen tuntui jo, neljä suoraa, kaksi koukkua ja kaksi alakoukkua. Tärkeätä oli taas ottaa homma riittävän (muttei liian) kevyesti ja pitää hartiat rentoina eikä yrittää hakata vain olkapäiden tai hauisten avulla. Voima lähtee rentoudesta ja koko vartalosta, niin että iskun teho purkautuu vasta kun hanska osuu säkkiin. Koukkulyönneissä käsivarsi ei liikahda paljonkaan, ei ainakaan yhtään taaksepäin, vaan lyönti lähtee suojauksesta leualta ja hakeutuu kohteeseensa nopeasti ja voimalla. Suorat lähtevät niinikään leualta ja palaavat takaisin ikään kuin samaa putkea pitkin. Teoriassa helppoa, käytännössä ei. Ainakin sen perusteella, miten väki läähätti taukojen aikana, jotka tietenkin käytettiin taas uusiin lihaskuntotreeneihin.

Tunnin jälkeen salin ikkunatkin hikoilivat.