Tulisi jo kesäloma. Yksitoikkoiseksi on nimittäin käymässä kerronta tässä blogissa. Työmatkahölkkäily on osoittautunut liian helpoksi ja mukavaksi tavaksi yhdistää työ- ja lenkkipäivät. Tai sitten pitää miettiä uusia reittejä, mikä ei ole edes vaikeata. Tiet eivät Helsingistä lopu kesken.

Tänään könköttelin mukavaa vauhtia töistä kotiin Mechelininkadun reittiä. Alun perin oli ollut tarkoitus juosta Kaivopuiston kautta, mutta soitto kotiin varmisti, että nälkäisiä lapsia oli odottamassa, joten olisi parempi suoriutua kyökkiin kokkaamaan mahdollisimman pian.

Aamulla ja päivällä sateli, mutta kellon lyötyä neljä iltapäivällä sade lakkasi ja aurinkokin tuli esiin. Juoksu kulki oikein mukavasti eikä jaloissa tuntunut kipuja tai särkyjä. Väsynyt keho on toki vielä, hikeä pukkasi nopeasti otsalle ja mahakin kouraisi pari kertaa kuin muistuttaakseen itsestään ja kyvystään häiritä juoksuharrastustani. Syke pysyi sen sijaan tuntemusten mukaan helposti aisoissa.

Hölköttelin reitin reilussa tunnissa, viitisen minuuttia taisi mennä yli.