Masokistin Unelmasta on nyt kulunut reilu viikko ja edistystä on kisan jälkeisestä tilanteesta tapahtunut jonkin verran. Heti kun rasituksen aiheuttama turvotus poistui, myös vaurioiden laajuus paljastui tarkemmin.

Viime viikon köpöttelin kyynärsauvan varassa. Vasenta jalkaa särki kauttaaltaan niin, etten voinut varata sille grammaakaan painoa. Onneksi terveyskeskuksen täti sääli minua kun raahustin sauvakävelysauvan turvin epätoivoisena ja rannettani hieroskellen kyselemään lainaksi jotain tukevampaa kävelyvälinettä. Kyynärsauvan avulla hoituivat niin työmatkat kuin muukin arkiliikehdintä ilman pelkoa ranteiden kipeytymisestä. Tiedän, lepoa olisi kenties pitänyt olla enemmän, mutta työssäkäyvä perheenäiti ei kerta kaikkiaan jouda makailemaan.

Keskiviikon ja torstain aikana sitten, kun pahin väsymys ja turvotus alkoivat olla ohitetut, ryhdyin selvittämään varsinaisten kipupisteiden sijaintia. Pahiten ovat saaneet rökitystä säären etuosan lihakset ja lihasten kiinnityskohdat. Jossain polven alapuolella naksahtaa ilkeästi joka kerta kun astun, toisinaan myös vastaavassa kohdassa nilkan korkeudella. Tämä viitannee tulehdukseen. Myös nilkan ulkosyrjällä tuntuu vihlontaa. Viime tiistain ja keskiviikon välinen yö oli jostain syystä pahin, varsinainen kliimaksi. Koko jalkaa vihloi ja kirveli koko pituudeltaan, eikä mikään tuntunut auttavan. Aamulla kipu oli kuitenkin poissa, mikä oli eräänlainen ihme.  Siitä nimittäin alkoi tilanne hiljakseen korjautua. Paranemista ovat osaltaan varmaan myös edistäneet nilkan ja polven neopreenituet ja ahkera kylmähoito. Olen jäädyttänyt vettä pakastimessa kertakäyttömukeissa ja saanut siten aikaiseksi kunnon isoja jääpaloja, joilla sively on lievittänyt sekä särkyä että tulehdusta.  

Kovimmat tuskat ovat siis tähän päivään mennessä jo laantuneet, mutta särkylääkettä ja kipugeeliä on kulunut suorastaan pelottava määrä. Mikään kohta ei kuitenkaan taida olla varsinaisesti rikki. Jos olisi, tuskin olisin säryistä näin nopeasti päässyt. Tänään en enää tarvinnut keppiäkään, ja kävelinpä illansuussa pojan kanssa kirjastoon ja takaisin, melkein kahden kilometrin matkan. Hitaasti ja rauhallisesti, jalka ei kestä tärähdyksiä kovin hyvin.

Juoksemista jalka ei taida kestää vielä pariin viikkoon (vähintään), mutta onneksi on muitakin lajeja. Huomenna teen paluun altaaseen ja myöhemmin viikolla saatan testata mitä alaraajani sanovat pienestä ajelusta kuntopyörällä.