Parhaat uimakelit ovat osaltani jääneet taakse, ainakin jos mielin uiskennella avoimen taivaan alla. Ehkä mökkimaisemissa pistäydyn vielä muutamia kertoja ennen talvea, mutta löylystä järveen pulahduksia ei voitane laskea uinniksi.

Pientä juhlan tuntua tähän nimensä puolesta ehkä jopa haikeaan postaukseeni liittyy, nimittäin olen nyt julkaissut 1000 artikkelia tässä blogissani. Kippistän murukahvikupillistani kanssanne, rakkaat lukijat ja kanssaulkoilijat, sekä suuresti kunnioittamani juoksijat!

Todellinen, viiltävä mutta onnentäyteinen luopumisen tunne valtasi minut kesäloman viimeisellä viikolla. Matkustimme silloin koko perheen voimin rapakon taakse Floridaan, saattaaksemme yhden meistä opintojensa alkuun. Hän viettää neljä seuraavaa vuotta rakastamansa alan parissa, harjoitellen, oppien ja taas lisää harjoitellen, ja mahdollisesti jää sille tielleen. Ja hyvä niin. Hän on löytänyt ja valinnut tiensä ja on kaikin puolin valmis sitä kulkemaan. 

Matkan aikana keskityimme lähinnä hoitamaan käytännön asioita, mutta jonkin verran ehdimme myös tutustumaan Jenkkilän aurinkoisimmaksi paikaksi itseään tituleeraavan osavaltion kohteisiin. Meillä oli auto käytössämme, joten huristelimme ristiin rastiin Floridan niemimaan eteläisissä osissa. 

Saavuimme perjantai-iltapäivänä Miamiin ja sieltä ajoimme vuokra-autolla  noin tunnin mittaisen matkan määränpäähämme. Etelä-Floridan itärannikko on oikeastaan yhtä suurta kaupunkia, joten liikenneruuhkat ovat pahimmillaan sietämättömät. Jotenkin onnistuimme livahtamaan ennen pahimman tungoksen alkua ja löysimme majapaikkammekin varsin helposti. 

Saapumispäivä meni erilaisten orientoitumispuuhien merkeissä, mutta lauantaina aamusta starttasimme takaisin Miamin suuntaan viettämään kahden meistä syntymäpäivää, tavoitteena nauttia juhlalounas 11th Street Diner -nimisessä ravintolassa. Kävimme viimeksi samoilla seuduilla noin 10 vuotta sitten, ja oli mielenkiintoista havaita miten seutu oli kehittynyt tuona aikana. Paljon uutta hienoa oli rakennettu, paljon vanhaa hienoa kadonnut. Muun muassa edellisen reissun majapaikkamme, aitoon art deco -tyyliin rakennettu Martindale By The Beach Fort Lauderdalessa oli pyyhkäisty maailmankartalta ja sen tilalle oli kasvamassa moderni, korkea kerrostalo. 

Miami on suurkaupunki ja keskustan skyline sen mukainen. Muutoin Florida on pääosin rakennettu matalaksi ja suunniteltu kestämään luonnonmullistuksia, joista pahamaineisimpia lienevät hurrikaanit. 

Alkuiltapäivän liikenneruuhkaa.

 

Otos Fort Lauderdalen rantabulevardilta.

Ocean Drive, Miami.

Miamin Ocean Drivella oltiin viime hetkessä tajuttu art deco -aikakauden rakennusten arvo ja ryhdytty toimenpiteisiin noiden kauniiden, pastellinväristen rakennusten säilyttämiseksi. Keskeinen hahmo tässä projektissa oli kirjailija Barbara Baer Capitman. Hänen muistomerkkinsä on Ocean Driven varrella rantapuistossa. 

 

Muotisuunnittelija Gianni Versacen kotitalo, jonka edustalle hänet murhattiin. Suosittu turistikohde, josta oli mahdoton saada kuvaa ilman turistimassoja.

Vielä Ocean Drivea ja South Beachiä.

 

Lisää Miamin näkymiä.

 

 

Lake Worth. Rantalaiturin kalastajilla on käytössään kalanperkuupöytä ja kierrätysastia vanhoja siimoja varten, jotta niitä ei heitettäisi mereen haittaamaan mereneläviä.

 

Vesi oli kirkasta.

Hummerinkalastaja perkasi saalistaan kanavan rannassa.

 

 

Hotellin uima-altaalla auringonpalvoja saattoi saada seurakseen tällaisen otuksen. Iguaanit eli vihreät leguaanit ovat joutuneet melkeinpä haittaeläinten kastiin. 

 

Yöllä kattoon ilmaantui gekko.

Näitä liskoja vilisteli kaikkialla.

 

 

Evergladesin rämealueen ylityksen aikana pysähdyimme tankkaamaan Miccosukeen intiaaniheimon alueella.

 

 

Sudenkorento pörräsi niin pitkään paikallaan edessäni, että sain napatuksi kuvan. 

 

 

 

Vaatimattoman värinen, mutta kaunis siipikuviointi perhosella Miccosukeessa. 

 

 

 

Naples Pier. 

 

 

Pelikaani tuli morjestamaan.

 

Floridassakaan ei säästytä ympäristöongelmilta. Sarasotan kaupungin alueella Floridan länsirannikolla nk. punainen vuorovesi oli aiheuttanut merenelävien joukkokuolemia. Rannoille oli ajautunut tonneittain kuolleita kaloja ja toistakymmentä delfiiniä. Uhanalaisia manaatteja oli myös menehtynyt.

Sää Floridassa oli vuodenajan mukainen, eli erittäin kuuma ja kostea. Aurinko porotti armotta. Lämpömittari saattoi iltapäivän tunteina näyttää +32 astetta, mutta tuntuu kuin -lämpötila oli lähempänä +38 astetta korkean ilmankosteuden vuoksi. Oli kuin olisimme kävelleet huonosti lämmitetyssä saunassa. Hurrikaanikausi on myös alkanut ja merellä kehittyi päivittäin hyvin rajujakin ukkosia rankkasateineen. Nämä iltapäiväukkoset olivat kuitenkin paikallisten mielestä vain pikku tuulosia. 

Mielenkiintoista matkalla oli tutustua Floridaan syvemmin kuin tavallisen matkailijan näkökulmasta. Käytimme aikaa käytännön asioiden hoitamiseen, hankimme opiskelijallemme mm. puhelinliittymän, puhelimen ja tietokoneen, avasimme pankkitilin ja ostimme kaikenlaisia välttämättömyystarvikkeita asuntoa varten. Opimme, että puhelinnumero on keskeinen asia kaikessa toiminnassa. Ja tietenkin passi. Eli jos, arvoisat lukijat, kanssaulkoilijat ja suuresti kunnioittamani juoksijat, joskus päätätte muuttaa Floridaan, hankkikaa ensimmäiseksi paikallinen puhelinliittymä. Ilman puhelinnumeroa teitä ei ole olemassakaan. Yllättävä havainto oli myös, että pussilakanoita ei myydä nähtävästi missään.