Nyt, kun tavoitteet on asetettu, ei sinne tänne haahuilu ja huuhailu enää yksistään riitä, niin hauskaa kuin se tuppaakin olemaan. On kohdattava sisäinen valmentajansa ja annettava sen sanoa sanottavansa.

Kävin eilen pitkästä aikaa verestelemässä lihasmuistiani kuntonyrkkeilysalilla. Kuten lienee helppo arvata, lihaskuntotreeni tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tähänastinen varsin yksipuolinen kävely- ja hölkkätreeni jättää käyttöä vaille ison osan kropan lihaksista, joilla kuitenkin on omat merkittävät roolinsa äkkipäätään yksinkertaiselta tuntuvassa juoksu- kuin myös kävelyaskelluksessa. Tarkemmin ajatellen juoksu- tai kävelyaskel on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, ainakin niin kauan, kunnes se on muuttunut ns. automaattiseksi. Tähän tilaan pääsy vaatii puolestaan treeniä, treeniä ja sen lisäksi treeniä. Eli toistoa toiston perään.

On toisin sanoen selvää, että kuntoboxing sekä - vähän myöhemmin, kun boxing-tunnin jälkeen olotila ei enää ole yhtä tönkkö kuin se on esimerkiksi tänään - voimacircuit pääsevät olennaisiksi osiksi viikottaista harjoitusohjelmaa.

Sysimustaa Satkua varten on harjoiteltava paljon kävelyä, kuten olen tainnut jo riittävän monta kertaa todeta. En kuitenkaan ihan kokonaan halua jättää juoksuharjoittelua pois, vaan ainakin kaksi kertaa viikossa teen juoksulenkit. Lisäksi aion juosta jonkinmoisen osan pidemmistä kävelylenkeistäkin, ehkä neljänneksen. Toisen noista viikottaisista juoksulenkeistä pyrin tekemään pururadalla ihan vain haaliakseni erilaisia ärsykkeitä jaloille ja koko kropalle. Päästä nyt puhumattakaan. Kävin jo viime perjantaina Paloheinän seiskapuolikkaalla kokeilemassa, miten pehmeän alustan mäkiseikkailu sujuisi, ja sujuihan se. Toisen voisin yhdistää tarpeen mukaan boxing-treeneihin, eli hölköttelisin matkat salille ikään kuin alkulämmittelyksi ja loppuverkoiksi. Nähtäväksi sitten jää, mistä asti salille lähden ja mitä kautta sieltä kotiin. Tällaisia reissuja tein jo jokin aika sitten ja ne toimivat minusta oikein hyvin. Tavoitteena tässä on vaihtelun luominen – mutta saa tällä tavalla aikaiseksi myös haastavan pitkän liikuntarupeaman, jossa toivon mukaan palaa poroksi iso kimpale laardia.

Eli: jos työmatkaliikunta tapahtuu enimmäkseen kävellen, samoin kuin pitkät lenkit, voinen suoda itselleni myös nuo kaksi erilaista ja kiivastahtisempaa hurvittelua.

Juoksuaskelten otto puuduttavan ja määrällisesti runsaan peruskestävyyskävelyn keskellä on tarpeen myös syksyn toisen tavoitteen kannalta. Mutta kuten tapoihini kuuluu, yritän edetä askel kerrallaan. Nyt katse pidetään tiukasti lokakuussa. Marraskuuta ehtii tähyilemään lokakuussakin.