Eiliset salitreenit ohjasti toinen opettajistamme. Ohjelmassa oli rankat lämmittelyt, ensin hölkkää ja hyppelyä (joista vähän jouduin lintsaamaan), kyykkyhyppyjä ja kyykkykävelyä jnejne (joista jouduin niinikään vähän lintsaamaan), eli hiki tuli ja syke nousi mukavasti.

Seuraavaksi harjoittelimme 25:ttä erilaista potkua, joista me keltavöiset tunnemme vasta parisenkymmentä. Kaikki vyöasteet treenaavat samoissa harjoituksissa, joten opettaja mukauttaa tekniikkatreenejä vastaavasti. Tahti oli kova, joten harjoituksen jälkeen pukujen selkiin alkoi jo ilmaantua hikiläikkiä. Näen edessäni paljon selkiä, koska me alimman vyöasteen edustajat treenaamme ns. muodossa (eli säntillisessä rivimuodostelmassa) taaimmaisena. Salin korkeimman vyöasteen haltija (opettaja poislukien) asettuu muodossa oikealle eturiviin ja muut vyöastejärjestyksessä hänestä vasemmalle ja taakse riveihin. Kaikki oppilaat otetaan kuitenkin huomioon opetuksessa tasaveroisesti.

Viimeiseksi harjoittelimme tekniikoita. Sain parikseni vihreävöisen naisihmisen, ja treenasimme kumpikin oman tasoisiamme tekniikoita ollen vuorotellen toistemme harjoitusvastustajana. Tällä kertaa otimme hieman tuntumaa oikeaan taisteluun. Teimme tekniikkaa, johon liittyy aluksi kakkospotku, jonka maali on sääressä, sekä kolmospotku, jossa osutaan reiteen. Tarkoitus oli myös osua kohteeseen, aiheuttaa sen verran tuntemusta vastustajassa, että tämän ote heltiää.

Tunti ja vartti kului kuin siivillä. Tänään on jokaikinen lihas tasaisesti sekä ylä- että alavartalossa kipeänä. Säärissä taitaa olla myös hyvä rivi mustelmia. Hassua miten lamaannuksiin kiputuntemus voi ihmisen viedä - en aina saanut sanotuksi harjoitusvastustajalleni ajoissa, että nyt jo riittää, vaikka niin piti tehdä. Ja hän tietenkin potki kuten oli ohjeistettu. No, ensi kerralla koetan pitää hermoni paremmin kurissa.

Tänään lienee ohjelmassa lepoa, jollen innostu lyhyeen kuntopyöräilyyn ennen saunaa. Varmaan innostun.