Juu, kyllä se kuntopiiri teki tehtävänsä. Aamulla oli vielä aika vetreä olo, mutta päivän mittaan työpöydän ääressä istuessa paikat jäykistyivät hitaasti mutta varmasti. Ei mistään pahemmin kuin jostain muualta, vaan kokonaisvaltaisesti, mikä on varmaan hyvä. Treeni tepsi ja tuli tarpeeseen. Ei muuta kuin lisää samanlaista ja kiitokset hannalle hyvästä vinkistä! Parhaat asiat ovat yksinkertaisia, ja sama pätee myös lihaskuntotreeniin.
Illalla töistä tultuani olo oli taas kumman väsynyt ja tukkoinen, yskitti, aivastutti ja palelikin. Lihakset tuntuivat kipeiltä tietenkin myös eilisen rasituksen takia, mutta jotenkin uudella tavalla. Otin nokoset sohvalla (ihmettelette varmaan että miten ihmeessä se ehtii alvariinsa torkkumaan, mutta olen ollut viikon kesäleskenä, siinä selitys). Herättyäni olin taas aivan kunnossa. Outoa oireilua, jota on jatkunut nyt päivätolkulla.
Päätin panna asialle pisteen, ja tietenkin tehokkaimmalla mahdollisella tavalla: lähdin kunnon juoksulenkille. Se oli sitten tupla tai kuitti - tauti tulkoon jos on tullakseen, älköönkä härnätkö muutaman tunnin välein, prkle. Kumma on jos ei jompi kumpi pääse niskan päälle kahden tunnin juoksun jälkeen, jos on ylipäätään päästäkseen. Oli tullut aika katsoa kuka on kuka, vai onko.
Lähdin kiertämään lenkkiä vastapäivään, eli siihen minun mielestäni raskaampaan suuntaan, jossa ylämäet ovat lyhyempiä mutta jyrkempiä kuin myötäpäivään mentäessä. Reitin profiili muistuttaa hieman peräkkäisiä aaltoja. Pitkissä mäissä pärjää sitkeyden avulla, mutta lyhyissä ja jyrkissä tarvitaan voimaa.
Kiersin lenkin kymmeneen kertaan yrittäen pitää vauhdin mahdollisimman tasaisena. Kovin kiivasta vauhtia en pitänyt, mutten hidastanut ylämäissä enkä ryntäillyt alamäissä, vaan meno oli tasaisen tappavaa. Juoksijat reitillä vaihtuivat moneen kertaan sen vajaan parin tunnin aikana, minkä lenkki kesti. Pysäytin kellon ajassa 1.52. Juoksu kulki mielestäni kerrassaan loistavasti, olo oli kevyt ja voimakas, vähän ehkä tavallista enemmän jouduin niistelemään nenääni, vaikka vauhtikin oli noin maltillinen. Hikoilu ei puolestaan ollut niin voimakasta kuin alkuviikosta. Eikä olo ole sen kummemmaksi muuttunut.
Lihaspuolelta ei ole myöskään ihmeempää. Reidet ovat aika rasittuneen oloiset, mutta käsivarsille juoksu teki vain hyvää. Vatsalihaksia höykytin lisää lenkin jälkeen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.