Huomenaamuna klo 8.00 starttaa Masokistin Unelma. En ole varma, monettako kertaa tuo perinteikäs kisa käydään, mutta minulle startti on kaikkien aikojen neljäs.  Viime vuonna en lähtenyt matkaan, koska en arvellut lonkkani kestävän sitä loppuun asti.

Tavoitteena on maaliinpääsy, kuten jokaisella edellisellä kerralla, vaikka ennätykseni onkin aina piirun verran parantunut. Parantamisen varaa onkin ollut, ei siinä mitään. Tällä kertaa minulla (kuten kaikilla muillakin osallistujilla, säähän on kaikille sama) on onni nauttia hiukan edelliskertaisia viileämmästä säästä. Vuosien 2006, 2007 sekä 2008 Masokistin Unelman aikaan osui nimittäin hellejakso. Nyt olisi mukavaa, jos saisimme aurinkoa sen verran, että mieli pysyisi iloisena. Metsän varjoissa on joka tapauksessa lystiä taivaltaa, jos lämpötila pysyttelee +20 asteen tuntumassa. Muutama sadekuuro saattaa ilmaantua viilentämään taivaltajien oloa. Jos tuuli ei nouse navakaksi, satelusta ei ole mitään haittaa. Runsas sade kastelee kengät, ja se taas ei ole hiekkatiellä hyvä asia. Varaankin varakengät mukaani.

HCM:n jälkeinen viikko on kulunut moninaisten askareiden parissa, enkä ole juurikaan lenkille ehtinyt. Palautuminen on sujunut hyvin  ja HCM:n jälkimaininkina ilmennyt hienoinen nestevajauskin on tähän päivään mennessä korjautunut paitsi tehokkaan tankkauksen myös säiden viilentymisen takia. Jalat ovat olleet täysin kunnossa koko ajan lihasten osalta. Aiemmin kipuillut jalkaterä on saanut erityishoitoa (kylmää ja tulehduslääkettä), ja niinikään keväältä tuttu oikean polven kiristely on helpottanut. Mutta kuten niin moneen kertaan todettu, tässä harrastuksessa saa olla todella tyytyväinen, jos joskus pystyy starttaamaan kisaan ilman ainuttakaan kytevää huolenaihetta. 

Kisaan on lähdössä ilmeisesti koko joukko tuttuja, mikä tekee radan kiertämisestä aina monta kertaa hauskempaa, Toivotan lämpimästi parhainta menestystä ja voimia kisaan kaikille juoksijoille, huoltajille ja paikan päälle kannustamaan saapuville!