Loma teki kieltämättä hyvää. Kanarialla en juossut metriäkään (tai no ehkä nyt edes yhden metrin), sen sijaan kävelimme perheen voimin päivittäin tuntikaupalla pitkin lomakohteemme jyrkkääkin jyrkempiä katuja. Hotellille pääsy vaati kohtalaisen pitkien portaiden kapuamisen - Tuomiokirkon portaat eivät häviäisi mitassa. Sen lisäksi istuskelimme rannalla ja nautimme Atlantin valtameren tyrskyistä ja kuohuista. Liian lämpimäksi keli ei päässyt, siitä pitivät huolta mereltä puhaltavat raikkaat tuuloset sekä vuoristosta alas kaupunkiin säännöllisin väliajoin ropsahtelevat sadekuurot.

Tänään sitten aamulla vedin tossut jalkaan ja lähdin köpöttelemään kohti työpaikkaa. Jännitti oikein miten juoksu mahtaa sujua näin pitkän ja monivaiheisen tauon jälkeen. Huoli oli kuitenkin turha. Ihan kivaa oli taas hölkätä tutussa aamuruuhkassa. Loma teki hyvää paitsi fyysisesti (kaikki väsymysoireet ovat poissa) myös henkisesti (lenkille lähtö on taas kiinnostava ajatus). Menoa helpotti tietenkin myös kirkkaana loistava kevätaamun aurinko.

Treenit jatkuvat siis kevein mielin tästä eteenpäin. Lauantaina saatan kipaista Paloheinän maratonin. Muut juoksut lienevät pääosassa näitä työmatkoja erimittaisina versioina.