Päivä valkeni niin kesäisenä, että nopean aamiaisen ja päivän lehden jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä ulos.
Koska eilinen lenkki suuntautui pohjoiseen, tänään oli vuorossa etelän matka. Kunto ei vielä taida ihan kestää tavanomaista n. 25 km:n eteläistä pitkistäni – ainakaan näin lämpimällä säällä – joten suunnittelin reitin kulkevaksi ikään kuin ”sisäradalla”, tuon pidemmän lenkin kaarta myötäillen. Siten matkaksi tulisi ehkä 17 – 18 km, joka on tällä hetkellä minulta jo aika hyvä suoritus, etenkin, kun eilen olin liikkeellä jo parisen tuntia.
Tähtäsin aluksi keskustaan radanvartta pitkin. Tuo väylä on kieltämättä tylsänlainen ja nähtykin lukemattoman monta kertaa, mutta pidän siitä koska siinä on sopivasti ylä- ja alamäkeä eikä lainkaan liikennevaloja. Pyöräilyliikennettä oli myös vähän, arkisena aamupäivänä työmatkapyöräilijät ovat luonnollisesti työpaikoillaan. Ja koska sää näytti aina vain lämpenevän, osasin odottaa pääseväni kulkemaan enimmäkseen metsän varjossa tuolla reitillä juuri kyseiseen kellonaikaan.
Matka sujuikin joutuisasti ( vaikka kävelin kaikki merkittävät ylämäet) aina Töölönlahdelle asti. Siellä kävi ilmeiseksi, että oli nestetankkauksen aika. Ostin Finlandia-talon kupeessa kesäkioskia pitävältä herrasmieheltä pullollisen lähdevettä, joka olikin mukavan kylmää ja raikasta. Lähdin vettä siemaillen kävelyvauhdilla kiertämään lahtea ja käännyin Linnunlaulun jälkeen Hakaniemeen päin. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti ja suurin osa heistä näytti olevan turisteja.
Hölköttelin hiljakseen pitkin Tokoinlahden rantaa. Siellä oli huvilateltat pystytetty ja paljon loppukesän lomalaisia viettämässä aikaa Kaupunginteatterin edustan nurmikoilla. Tuo puisto on surullisen kuuluisa juopposeurueistaan, jotka meluavat ja örisevät penkeillä. Nyt ei näitä köörejä näkynyt lainkaan. Hakaniemen torilla oli kaupanteko jo päättymässä. Jatkoin torin halki kohti Sörnäisten rantatietä.
Kyseinen väylä on kesäkuumalla lenkkeilevälle vähintäänkin ankea. Auto- ja raskasta liikennettä ja sitä myöten meteliä on paljon ja ilma pölystä ja pakokaasuista sakeana. Tämä on outoa, koska Sörnäisten rantatie sijaitsee avoimella paikalla meren rannassa, eikä missään rakennusten välisessä kuilussa. Siitä huolimatta siellä on aina yhtä huono ilmanlaatu. Suoriuduin kuitenkin päivän reitin piinallisimmasta osasta ehjin nahoin ja jatkoin Kalasataman kautta kohti Toukolaa ja sieltä Kumpulan maauimalan kiertäen puhdasta ja rauhallista metsätietä pitkin Käpylään ja kotiin, jossa minua odotti jääkaapissa iso pullollinen kylmää, kuplivaa sitruunavichyä. Harvoin se on maistunut yhtä hyvältä kuin tänään.
tiistai, 14. elokuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.